perjantaina, syyskuuta 30, 2005

tekemisen meininki

oli tänään hurja tekemisen meininki. oikein Lonttilakin, joka tunnetaan hillittynä miehenä, kohotti äänensä riemunkiljahduksiin kun niin mentiin lujaa. olin sotilas ja ammuin lujaa, täysillä! rynkyllä täysillä. loppuillan hyminä/huuto-homma sitten vähän rauhoitti menoa, ja ehkäpä hyvä niin. minä olisin kyllä mielelläni tehnyt sen ekan kohtauksen vielä kerran sinne loppuun, olisi ollut taas semmonen vilinä ja huitominen! oli niin kivaa. minä tanssin teidän suohon! ja kun aika koittaa, tanssin Samin suohon! tanssitan niin että töppöset tultaa lyö! totta.

se tekemisen meininki iski taas pintaan kun tänne kotia koitin rauhoittua. mässyä tekis hirveesti mieli, muttei jaksa lähtä minnekkään abclle,varsinkin kun siellä on aina vähän huonossa laadussa ne karkit.

huomenna olisi tarkoitus Suvin kanssa lähtä mökille. jos vähän rauhoittuisi ja irtautuisi arjesta. mukava. on ollut aika kiire viikko, eilen se näkyikin kun väsytti siellä sissilinnassakin niin pirusti. no,semmosta. katsellaan lisää taas viimeistään ensiviikolla. jestapa jepulis.
kuka iskee sotanorsun, saa pitää sen.

terveisin Juho

Siat

Korppikotkat

Näin on

Jokainen voi tehdä sellaista teatteria kuin itse haluaa. Mutta tekeekö?

se on muuten nautinto

Kun homma toimii!

Ei omenapuu omenoitaan syö

Viikko alkaa olla paketissa. Syyskuun muistio tuossa pöydällä ja kahvi porisemassa. Koska kliseitä on vaikeaa välttää, niistä on syytä ottaa ilo irti. Tämänhetkinen plari tuo mieleen sellaisia adjektiiveja kuin anarkistinen, älyvapaa, oikeasti kokeileva, leikkisä, paljonpuhuva mutta vähänsanova, hömelönnaiivi ja haaveileva. Suden syömähampaat eivät ole vielä tarpeeksi terävät.

Päivän sana on orkesteriteatteri. Käsite kattaa aika hyvin sen, miten tässä työskennellään ja millaista ryhmämeininkiä tavoitellaan. Oi, olenkin aina halunnut kuulua johonkin bändiin! Muusikko minussa on innoissaan!

Eino

torstaina, syyskuuta 29, 2005

pieni mainos

www.kapteeninemo.tk

nyt!
talonpojanralli 2005-video on vihdoin valmis!
näpsäkkä viisiminuuttinen!
bonarimateriaalit myöhemmin, tpr05 nyt!
sieltä löytyy video-osiosta!
Kapteeni Nemo!
nyt!

(miksi kaikkien ohjaajien pitää nykyään tunkea videokamera esitykseen[winkwink])

-juho

Kotonapa hyvinkin

Kotona

Life

Taidepuhetta, taidetta tai puhetta

Vihdoin kerennyt paneutua taas plarin äärelle. Edes hieman. Huomaan vanhan ongelman edessäni: tekstiä syntyy, mutta enimmäkseen poliittisen monologin, taidepuheen merkeissä. Kohtauksia tuntuu vielä vaikealta kääntää kaikilta osin toiminnan kielelle.

Draaman lakeja tässä jutussa tosin koetellaan muutenkin, myös hyvällä tavalla. "Paskan näytelmän" alaotsikko voisi olla tällä hetkellä "sarja poliittisia performansseja". "Tyylilajikollaasi" tuntuisi osuvimmalta muotokuvaukselta.

Tänään Suhosen Lokkia ja jorausta.

-e

Pieni itu

Sana radikaali juontuu latinasta, radix on juuri. Radikalismi tarkoittaa siis jonkin asian uudistamista sen "juuria" myöten.

Ja pakollinen Bush...




Tänään poltin muuten puhelimeni.

-aj

Helt okej

Kosuska on vanginnut kamerallaan syskyn.

Hetkittäin olen esiintymistä vastaan. Näyttelemistä, aarioiden loilotusta, kitaran tiluttelua ja jopa tanssimista vastaan. Minulla on omituinen riippuvuus etsiä kaikista esityksiä hetkiä, jolloin esiintyjä onkin enemmän oma arki-itsensä ja tekemättä mitään. Kaipaan taukopaikkoja katsojana. Kuitenkin itsekin kun olen lavalla, tahdon tietysti monesta syystä täyttää koko ajan jollakin älinällä, liikkeellä tai ilmeellä. Täytetty lava on muka vakuuttavampi - sanotaanhan esiintyjäkursseilla, että kun avaat oven mihin tahansa tilaan, sinun on valollasi täytettävä koko paikka johon saavut.

Mutta entä jos kaikkein kiinnostavin valo löytyy silloin, kun se välillä värähtää hämärämmäksi?

Näitä mietteitä herätti minussa räppäys. Kiitos asian monelle uutuuden ja outouden - sain lukuisia taukoja sen vähän arkisemman toverin tarkkailemiseksi.

nähjään.

Manniska

keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005

Harvemmin olen poliittisella päällä


Kun äsken kuljin käytävässä, kuulin kuinka naapuri soitti haitaria. Tuli mieleen eiliset (tai toissapäiväiset?) harjoitukset, kun Suvi soitti levyltä haitarimusiikkia.

Näin viime yönä unta, että olin Generaattorilla. Ensimmäinen uni laatuaan, onhan tässä jo odotettukin. En muista tarkemmin, mitä unessa tapahtui mutta sen ansiosta muistin, että meidän pitää keksiä jokin aihe täksi päiväksi. Ja tietenkin pää juuri nyt on aivan tyhjä. Hmm.

Ostin tänään kirjakaupasta Ylioppilasaineita 2005 -kirjan, naureskelin hetken kaikille improbatur-aineille. Kuitenkin sitten omat aineet menevät perseelleen. Oi ironiaa.

Näemme,

Elina (se, joka harvemmin tanssii).

no niin,nyt meni

voi perse, nyt rupesi Lonttilaa tympäsemään. sen jälkeen kun itse lopetin tupakanpolton niin ainahan se semmonen tupakan polttelu on vituttanut, ja on pitänyt härnätä kavereita ku ne polttaa ja muutakin tämmöstä hommaa. mutta äsken se vasta liehahti kun tuolla koulun pihalla näin yhden tytön POLTTAMASSA TUPAKKAA! ja eihän se muuten niin kova ihme olisi mutta kun se kyseinen tyttö on semmoinen "kiltti tyttö",eli ei semmoinen perustyyppi meidän koulusta joka polttaa ja sylkee ja jankuttaa aina opettajalle vastaan kaikessa mistä vaan on milloinkin kyse. vaan siis semmonen jonka ei helposti uskoisi polttavan(niinkuin meidän porukasta vaikka Suvin tai jompikumpi Elina olisi ihan muina naisina rösselillä). rupesi vituttamaan että "no niin,menipä taas, menipä taas". on se kyllä viekas kaveri,viettelevämpi kuin kyttä puussa. se tupuc siis. toisaalta mielissään aina kun tommosia näkee kun tajuaa samalla että eipähän ite ole enään siinä mukana, vaikka mieli tekeekin melkoisen usein.

eilinen esiintymistila katselmus oli kyllä hurjaa hommaa. jännä olo tuli kun siellä ylhäällä kikkaili. no, saas nähdä miten käy. tälle iltaa pitäisi vielä oma demo kehitellä loppuun. paska idea on jo, joten loppu käy luultavasti leikiten. paskasta ideasta on helppo viedä eteenpäin paska toteutus. täältä pesee. ureaa kiukaalle. no antaapa olla. saakelin rehveli,vielä ylpistelet.onneksi Eino lupasi antaa minulle piiskaa ja sähköä, pääsee taas vähän elämän syrjästä kiinni.

sanoo Juho

tiistaina, syyskuuta 27, 2005

Ruumiskuva ja Peter Brook

Poltin tänään kaikki vaatteeni.

-aj

maanantaina, syyskuuta 26, 2005

Vieläkös se Turkka on siellä teatterikoulussa rehtorina?

kysyi muuan pappa minulta tuolla torilla kun poliittisesta teatterista juteltiin. Näinikkään.

Teemusta kun nyt oli puhe, niin kehoitettakoon kaikki helsinkiläisiä ja ihmisiä menemään katsomaan Kiasmaan Mäen, Juha-Pekka Hotisen ja Max Savikankaan väkivalta-aiheista "Sulkapallo-oopperaa", joka saa ensi-iltansa lokakuun alkupuolella.

-e

minkki: anaalisähkäisku on tosi jees!

Turkistuottajien tj: Minkki voi hyvin häkissä! Ruotsalaiset ovat väärässä
26.9.2005 8:10




Minkki voi häkissä yhtä hyvin kuin lehmä navetassa, vakuuttaa Turkistuottajat Oy:n toimitusjohtaja.


Pirkko Rantanen-Kervinen on myynyt turkiksia yli 30 vuotta. (KARI PEKONEN)

Osallistu keskusteluun aiheesta!
Suomessa on 1 700 turkistarhaa. Turkistuottajien Vantaan-huutokauppojen kautta maailmalle menee vuodessa kahdeksan miljoonaa nahkaa.

Noin 300 miljoonan euron bisnestä vetää Turkistuottajat Oy:n toimitusjohtaja Pirkko Rantanen-Kervinen.

Ruotsi aikoo lainmuutoksella käytännössä lopettaa turkistarhauksen. Miten kauan tarhaus jatkuu meillä?

- Turkistarhauksella on meillä pitkät perinteet, ja se tulee varmasti jatkumaan.

Ovatko ruotsalaiset väärässä?

- Minun mielestäni ovat. He ovat tekemässä tarhauksen mahdottomaksi perusteilla, jotka eivät kestä tieteellistä tarkastelua.

Turkiseläimet eivät siis tarvitse lisää tilaa?

- Tarpeen pitää perustua tieteellisiin tutkimuksiin, ei mutu-tuntumaan.

- Nyt puhutaan enemmän virikkeistä kuin tilasta. Ruotsissa ajatellaan, että koska minkki käy luonnossa silloin tällöin uimassa, sen pitäisi päästä myös tarhassa uimaan.Tieteellinen fakta kuitenkin on, että minkki menee uimaan ennen kaikkea ravintoa hakemaan. Uiminen ei ole mikään biologinen tarve.

- Meillä tarhausolosuhteita on parannettu vuosien saatossa, ja vuodesta 2010 lähtien häkkitila tulee lainsäädännön mukaan olemaan entistä suurempi.

Kärsivätkö eläimet turkistarhoissa?

- Eivät kärsi. Eläimet voivat hyvin, niillä on hyvää ruokaa ja hyvä hoito. Ne ovat terveitä ja saavat pentuja. Minkkihän on samanlainen tuotantoeläin kuin mikä tahansa maataloudessa, esimerkiksi lehmä tai sika.

Minkki siis voi yhtä hyvin kuin lehmä?

- Kyllä voi mielestäni.

Moniko ihminen saa turkisalalta toimeentulonsa Suomessa?

- Noin 10 000 suoraan, ja välillisesti voidaan puhua noin 20 000 ihmisen työllistämisvaikutuksista. Suomalaisen tuotannon arvo on noin 180 miljoonaa euroa, mutta Turkistuottajien huutokauppojen kautta menee myös muunmaalaisia turkkeja maailmalle. Meidän myyntimme arvo on noin 300 miljoonaa euroa.

- Tämä on vientikauppaa 99,9-prosenttisesti. Vientituloa suomalaiselle maaseudulle. Tämä on yksi vastaus siihen, miten pärjätään globaalissa kilpailussa.

Missä päin maailmaa turkiksia myydään nykyään?

kuules teemu...

..kun minä en nyt ihan saa tosta kiinni. ettäkö sitä taidetta ei pidä mitenkään selittäää?? tekijällekään? pakko olla haju mitä miksi milloin ja juuri minä, tässä tekemässä jotakin, antamassa ulos itsestäni jotain...mitääää??? pitää filosofoida itselleen..edes....huokaus... ilmeisesti kuuluisin mainostoimistoon...en taiteen kanssa samaan huoneeseen ollenkaan.

teemu sä masensit mua!!!

kauhea väsy, suru ja aaaaaahdistus. työt loppuu (onneksi), mutta miten käy 24 vuotiaan tytöntyllerön kajaanissa, jonka työkokemus koostuu hampurilaisten ja itsensä myymisestä. kuka minusta pitää huolen?? kulttuurituottaja...hah

ensi viikolla hankin visakortin. muuten ei voi tilata lentolippuja nettiavaruudesta. edes.

hei miten täältä epätoivon ja ahdistuksen syövereistä pääsee poiiiiiiis!!!!

Sara Saxholm

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

ootahan

Voi pojat! Elina, minä se vasta kuule heitän sinut takaisin pohtimisen alhoon;

Jos kerta kiinalaiset poraa työkseen makarooniin reikiä, niin haudan pohjalla makasi aave ja PURI LUUTA!

- juho

Käsitteet selkeytyskuurille

Voi pojat Mäki ja Saari, kun heititte minut taas pohtimisen alhoon.

Siksi olen tanssin ystävä, koska toivon, että joskus pääsisin irti käsitteiden määrittelemisestä. Mutta tekemään kuitenkin jotakin liikettä. Ja liike on minusta konkreettista, ainakin puheeseen verrattuna.

"Ei minusta tämä musiikki oo ollenkaan poliittista", totesi Ilkka eilen bändin harjoituksissa. Aivan. En minäkään usko saavani aikaan poliittista tanssia. Voiko poliittisen maalauksen maalata? Voiko tehdä poliittista teatteria? Taide on minun kokemukseni (vähäisen!) mukaan poliittiseksi määriteltyä vain typerien irvikuvien, kaikille tuttujen yleisten symboleiden, vaatteiden, lavasteiden, iskulauseiden kautta. Tiskaamisestakin saisi poliittista, jos piirtäisi otsaansa natsitunnuksen. Se on liian yksinkertaista.

En tiedä vaihtoehtoa, mutta minä en näe osoittelussa mitään järkeä. Minkään poliittisen taiteen ei tarvitse lähteä inhimillisistä, uudistavista, radikaaleistakaan tunteista tai ajatuksista, jos kaikki hyväksytään poliittiseksi vain "kyltittämällä". Näyttelijästä, muusikosta tai tanssijasta tehdään helposti kävelevä museoesine - kaulassa lukee lapulla kissankokoisin kirjaimin, mitä yleisön pitäisi edessään nähdä. Ja luettuaan kyltin yleisö näkee juuri sen, minkä pystyi kyltistä sanoina lukemaan. Pelkästään sen.

Mutta kyltistähän voisi olla hyötyäkin. Ei kukaan voi urputtaa, jos jotakin teatteriesitystä nimitetään sanalla poliittinen, mutta sen sisältö tuntuu jäävän kauas perinteisistä selkeäsanaisista poliittisista huomioista.

Ääh. Keksitään uusi sana politiikan paikalle. Vaikka: "aina joku tiskaa". Aina joku tiskaa:sta saisi kokonaisen kivan komediakevään aikaan. Ja rahaa ja levollisesti hohottelevia katsojia. Entisen politiikka-sanan kovuus ja pöly heitettäisiin kaivoon.

Pitäisikö taiteenkin käsitettä muokata? "Aina joku vuotaa" voisi jättää ilmaisun sopivan epäselväksi ja monimerkityksiseksi.

Elina Manninen

Taide ja politiikka

"Politiikka ei ole pohdiskelua. Politiikan vuoro, kuten sodan, tulee sitten kun varmuus siitä mihin pyritään on saavutettu. Politiikka on myös ensisijaisesti yritys tehdä elämästä siedettävämpää muuttamalla ulkoisia olosuhteita ja käytäntöjä. Filosofia ja taide taas ovat sisäänpäinkääntyneempiä toimintoja, niissä pyritään tekemään elämästä siedettävämpää etsimällä sellaisia näkökulmia ja sellaista olemassaolonkokemisen tapaa, joilla tulisimme mielekkyyden valtaamiksi. Filosofia ja taide muuttavat yleensä enemmän olemassaolonkokemusta kuin käytöstä ja ympäristöä. (...)

Filosofia ja taide ovat epäröinnin ja epäilyn muotoja. Kun filosofille valitetaan, että miksi hän sanoo asiansa niin vaikeaselkoisesti, hän joutuu vastaamaan, että ei se käy, sillä hän yrittää sanoa asiansa niin tarkasti kuin mahdollista, ja latistamatta olemassaolon täyteyttä. Kun taiteilijalle valitetaan, että mitä hän teoksellaan oikeastaan haluaa sanoa, hän joutuu vastaamaan, että jos tämän teoksen sisällön voisi pukea rationaalisiksi väitelauseiksi, hän olisi niin tehnyt, eikä taideteosta olisi tarvinnut edes tehdä. Tätä ei aina ymmärretä, vaan ajatellaan, että taiteilijalla on ensin joku selvä sanoma, jonka hän yrittää sitten iskevästi markkinoida pakkaamalle sen viekoittelevan taideteoksen muotoon. Taiteessa ei ajatella noin, mainostoimistoissa kyllä. Taiteessa siis näkemyksen luominen ja yritys jakaa se muille ovat samanaikaisia ja päättymättömiä prosesseja, ja näkemyksen luominen aina sen välittämistä tärkeämpää. Tässä mielessä taide on kaukana varsinaisesta politiikasta."

-Teemu Mäki

Millaista on hyvä/mielekäs/innostava harjoittelu?

Tämä asia on Juhoseni tuumituttanut minuakin, tämä suoranaisen esityskonkretian vähyys tässä toistaiseksi. Olen vähän miettinyt harjoittelun muuttamista siten, että lysti koostuisi selkeämmin esitysmateriaalin tuottamisesta. Joskin pikkupikkuperusteiden läpikäyminen esimerkiksi tuon historiakakun suhteen tuntuu edelleen tärkeältä. Mutta että sitä voisi puuhastella siinä ohessa, ikään kuin esitysmateriaalin tuottamisen kautta.

Omalta kohdaltani joudun aika usein törmäämään tähän ongelmaan tai samantyyppisiin ainakin. Maailman tutkiminen, keskusteleminen, kahvinjuominen ja politikointi tuntuu alkuun usein siltä tärkeimmältä ja kivoimmalta ja jopa antoisimmalta hommalta, ja harjoittelu on täten kaikkea muuta kuin tehokasta, virtaviivaista tai ylipäätään selkeästi etenevää. Homma ei ole tietenkään ihan niinkään, että tuohon edellämainuttuun pitäisi koko ajan pyrkiä. Oikean suhteen löytäminen näiden välillä on vain vaikeaa.

Notta ans kahtoo, mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

Kävin eilen katsomassa Mikon ja kumppaneiden Naapurin. Mikko oli mainio, hauska, koskettava, hämmentävä, ihana, alaston, kaunis, mikkomainen, kaikkea muuta kuin mikko ja paljon muuta. Mikko lähetti myös terveisiä kaikille.

Helsingissä on muutenkin kaunista: ilma on kaunis, kasvimaa on kaunis, teiniksi loikannut pikkusiskoni meikkauspuuhissaan on kaunis, Vesa-Matti Loiri 35 vuotta vanhassa LP-levyn kannessa on kaunis ja äitini myös.

Taidan mennä suihkuun.

Eino

hui hurja

olipa olo. ajelin äsken kotio kun meillä on kolmelta ne kastajaiset. kahdeksalta ylös ja yhdeksältä reinailemmaan. tänään aamulla siis. oli jännää ku oli niin hienoa ajaa kotia. aurinko paistoi, puissa kaikki syksyn värin ja hondassa soi soul. aijaijaa.

viikonlopun aikana olleet musiikkihommat,soittaminen ja bändin soittamisen sekä aikatauluista tappelimisen seuraaminen on ollut aika hurjaa. se ero mitä esiintyjien treeneihin on kun tehdään tuolla selvästi konkreettisempaa jo näin alussa. tai sinnepäin.
on siellä kyllä pölyä ilmassa generaattorilla,sen ainakin huomasin. ensi viikon harjoitusputkea odotan taas innolla. intoa saa lisää kun ajattelee että jopa meillä amiksella on kokeita just tällä viikolla vähän enemmän, tai siis kaikki taitaa olla tällä viikolla,niin siitä sitä pekalle porkkanaa siis. ja pyynön kanssa käsikädessä soikkelimetsän pieneläinklinikalle. kaikki Pyynön kaverit tietää kyllä mistä on kyse. Pyynö arvostaa, Juho kuittaa ja linnut lentää.

ps. Pitäisi ruveta juhlapukua kaivelemaan taas. silittää paita ja banaanikravaatti suoristella. no, siinä ei mene edes niin kovin pitkään. ja siisti mies on siisti,sillä hyvä,eikös niin?

-Juho Heikki Simonpoika Yli-Lonttinen

lauantaina, syyskuuta 24, 2005

kulttuuriministerimme on suosionsa huipulla

http://karpela.taukopaikka.com/

perjantaina, syyskuuta 23, 2005

Filosofointia

"Älä ikinä tee työtä ennen aamiaista. Jos sinun kuitenkin pitää työskennellä ennen aamiaista, syö aamiainen ensin."
- Josh Billings

Teemu höpisee

hui saaakeli

eilen sillä välin kun minä olin harjoituksissa niin Anni ja iskä olivat kattoneet jonkun harrypotter-elokuvan. ja sen kyllä huomasi. minä yöllä näin painajaista että taikuri mordemorde tuli häijyilemään, mukanaan ihnat veijarit sekoittaja,hämmentäjä ja rontti. perhana että pelotti yöllä sitten kun heräsin siitä painajaisesta. toissa yönä unissani (painajaisessa) oli hirviökarhu. ei yhtä ankara tyyppi kuin akakabuutto,mutta vähintään puolet tyhmempi, ja se tekee jo melkoisen paljon.

painajaiset on ilkeitä,sitä kun herää niistä niin ei uskalla liikkua yhtään eikä uskalla nukahtaa uudestaan kun pelottaa. ja jos erehtyy katsomaan jonnekkin ikkunaan vaikka niin siellä on ihan varmasti disneyn pahatar tai sitten Sisko Oikarinen. elämme vaikeita aikoja,ystävät. kohta generaattorille kaatuilemaan ja kiroilemaan. näkemisiin.

-juho

torstaina, syyskuuta 22, 2005

Pieni ilmestys

Pahan takana on hyvä, eristäytymisen takana yhteisyys, epäuskon takana usko, pelon takana rakkaus.

Lempeää viikonloppua itsekullekin.

Olkaa hyviä itsellenne, toisillenne.

Utopian maailmanmestaruuskilpailut

Löytyvät täältä.

Julkinen mielipide

Käykää ystävät täällä.

Risteys

Liikenneympyrä

Ellun kanat

Utooppinen ihottuma

Bongasin kolme valkonaamaa illalla. Hymyilytti ja liikutti yhtä aikaa. Luin tässä joku päivä jostakin, että taide ei näytä sitä, mikä on, vaan sen, mitä voisi olla. Voisi olla uusi Kajaani, jossa kaikki kantaisivat mielenmutkiaan kylteissään hartioillaan ja tupsuttelisivat valkoista meikkiä kasvoilleen. Utopia, mutta sennimisiksi alistukoon nöyrästi kaikki toteuttamista vailla olevat projektit, ne harmaan poliittisetkin. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä käy toteen.

Itse olin eilen Erilaisen luontoillan yhtenä "punalippiksien" ryhmänvetäjänä. Koettiin tanssiesityksiä ja taskulamppujen heiluttelua. Punainen lippalakki päässäni haaveilin pääsystä tanssimaan, pois yleisöstä. Voi, miten onkaan olemassa monia järjestysmiehiä, ohjailijoita ja lipunmyyjiä, jotka nuuhkivat taidetta läheltä itse sitä näkyvämmin tekemättä.

Sunnuntainen räppi-istunto. Suomen kieltä on mukava väännellä rytmikkääseen muotoon, sen kai huomasivat jo entisaikojen väinämöiset. Joissakin lauluissa, erityisesti oopperoissa, armoisa kielemme tosin kuulostaa venytettynä ja kiekaistuna aivan karmealta. "Voooi, sinäkö näit piimeässää/ ka-a-a-a-aaarhun meetsässäää?" Kumarrus rapin osaajille: sana on sana eikä yhtään sen venytetympi.

Elina

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005

valkoinen hento nainen

alku kummastuksen jälkeen tunsin oloni kiusaantuneeksi siinä yksin heiluessa. olin erillainen ja kaikki sen huomasivat ja se ärsytti. en oikein osannut olla siinä kysymyksessä kiinni,varsinkin kun en keksinyt mitään kunnon kysymystä kahden asian väliltä,niin sitten oli semmoinen ei niin syväänmietitty kysymys mulla. ja kun ei osannut olla kysymyksessä kiinni ni oli jotenkin niin turhan oloista että siksi ärsytti ja ahdisti se. hyviäkin hetkiä tosin oli, mukavia ja mielenkiintoisia.

ärsyttää kun oli taas parin päivän tauon jälkeen mukava tulla harjoituksiin,mutta sitten kun ei oikein päässyt menoon mukaan,olin kuin kylmä kala,cold fish.
no ei siinä mitään. perjantaina on isäntäin Tololan ja Väisäsen kanssa ensi tunnustelut että mitähän noita musiikkijuttuja ruvettas kattelemaan joissa olisin itekkin mukana,niin sitä odotan aika innolla. voi olla melekoista kikkailua ja kiristelyä, sen näkee sitten. ja lauantaina serkun lapsen eli kälypuolen(?häh?)dd kastajaiset. Anni-sisko sanoi että minä olen siellä kuski, voi raato, menee ilmaiset konjakit sivuun. no, pitää sitä siskoa helliä konjakilla kun se on vantaalta asti tullut käymään. niin, viikonloppumenoja. sitten jos möllöttelis loppuajan...

... saakelin rehveli.

-juho

Valkoisia tiloja

Kävimme tänään tekemässä harjoitteen "Valkoisia tiloja" kaupungilla. Harjoitus yhdisteli performanssitaiteilija Roi Vaaran kahta tunnetuinta teosta, "Valkoista miestä" ja "Art or Lifea" (jonka oikea nimi on jokin muu). Tehtävä kuului siten, että jokainen teki tienviittakyltin henkilökohtaisesti tärkeästä kysymyksesta, joka kiteytyy kahteen vaihtoehtoon tyyliin Taide / Elämä. Tämän jälkeen kävimme kukin itseksemme - valkoisiksi pukeutuneina ja valkoisiksi maskeerattuina - etsimässä tälle kyltille mieleinen paikka kaupungilta ja viettämässä aikaa kysymyksen äärellä, sen "tienristeyksessä". Lopuksi kiersimme porukalla kaikki paikat läpi.

Harjoitus jätti monenlaisia oloja. Yksityisen ja yhteisen kokemuksen ero tuntui olevan suuri siten, että henkilökohtaisten kysymysten äärellä tuntui vaikealta viettää yhdessä aikaa. Ne banalisoituivat, muuttuivat latteiksi ja epämääräisiksi.

Kaupungilla fiilistelyssä ja julkisen tilan tempauksissa ylipäätään on kuitenkin jotain, mikä tuntuu tässä prosessissa tärkeältä, vaikkeivat tempauksemme olisikaan aina järin "poliittisia".

Huomenna jatketaan tästä sisäänpäin kääntyen. Viikko on torso ja rikkonainen, mutta ensi viikon viiden treenin putkessa päästäneen vihdoin taas viemään juttua harppauksin eteenpäin.

Tämmöisillä mietteillä tänään.

Eino

tämä on karvaton kissa



tiistaina, syyskuuta 20, 2005

mitäs hiivattia?

onko sellasia kuin Generaattorin HangAround-paitoja olemassa. miksi en ole kuullut
perhana syrjijät ei voi kertoo henkilökohtaisesti!

www.rakkausrunot.fi

Poliittinen invalidi


Olen nielaissut
proletariaatin totuuden,
joka yritti paeta
tietoyhteiskunnasta
isiemme aikaan

uhmakkaat
verisoluni huutavat
uskonoppiaan
sosialismin hengessä

pian olen ulostava
vallankumouksen
kansamme kokea
nähdä ja maistaa

”Tuokaa minulle
kaupunginjohtajan pää!”
kieun megafoniin pyörätuolistani
kun kierrän Mannerheimin patsasta
vammaiseksi tekeytyneenä

”Heittäkää tuo Bossin pukuun
kääritty pöhöinen ruumis
jalopeurain luolaan!”

yritän tavoitella ohikulkijoiden
katseita, jotka vaivaantuneina
pakenevat minua toriaukealla
pidentyvien askelten tahtiin

virkavalta saapuu
yhden vaivaisen partion
voimin

säilyttämään
väärää tietoisuutta

lopussa
susikin oli
ihmiselle ihminen


Runoilijan Alavan maan kulkija kaikki runot


Jee, jee! Erittäin mietityttävä runonen ja muutenkin tosi goolin magee, okei eli hyvältä tuntui tuota lukiessa... just.
Tykkään tästä paljonkin, joo, jaah... Niin, sellaista. Ja loppu on niin fakta, niin fakta, siis, että tuosta kirjoitin vähän kokeeseenikin, siis liittyvää. Kyllä. Klaputi,klaputi.
Kiitos.
Arvostelija: Raison d´être
12.04.2005

mielenkiintoista, mielenkiintoista.
Mieltä hivelevät sanonnat saavat suun venymään virneeseen. "on ne niin loistavia"
Kantaaottavana suuri ja varmasti tuleva historiallinen teos. Tästä moni fiksumpi ja varmasti filmaattisempikin osaisi sanoa suuria mielipiteitä. Valitettavasti itse en voi itseäni sellaiseksi väittää joten tyydyn ilmaisemaan tunteeni: mielenkiintoista
Arvostelija: jäätelöauton vararengas
17.04.2005

Aidosti ja syvin rinnoin kuvaat tilannetta.
Veitsi kurkulla pitäisi elää, eikä sekään vielä mitään, sillä itse sitä pitäisi vielä pitää...
Arvostelija: miguel mirror
18.04.2005

Pyörätuolissa patsasta kiertävä vammainen(vaikkakin tekeytyneenä) on osuva kuva sille yhteikunnalliselle räpistelylle, mitä enää on jäljellä. Ja se miten vaivaantuneet ohikulkijat kaikkoavat...ei niiden unta saa häiritä. Hieno lopetus hienon hienoa satiirista parodiaa.
Arvostelija: Nälkätaiteilija
27.04.2005

hienoa!
Arvostelija: Nancydoll
15.08.2005

Hengästyttävää, paatoksellistakin. Kuvaat osuvasti ihmisen irvikuvaa ja yhteiskunnan tilaa.
Arvostelija: ira
07.09.2005

Tiedoksi tännekin

Generaattorin HangAround-paitojen deadline lähestyy. Jos siis sellaisen haluaa, kipin kapin "haluan paidan" -postia Lauralle: laura.kauppinen@kajaani.fi. Maksaa jonkin verran, 10-20 eeron välillä.

Niin ja joo, malli on magee ja hieno ja mahtava.

-e

maanantaina, syyskuuta 19, 2005

tämä on tällä puheella sitten sovittu

eli haelakat housut päähän ja menox. Lonttila kuittaaa

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005

Lisäys

"Murretun valkoiset" eli vaaleat vaatteet käyvät myös, kunhan väri on "lähempänä" valkoista kuin jotakin muuta.

-e

Valkoisia tiloja

Kertaus on opintojen isomummo.

Keskiviikoksi siis mukaan valkoisia vaatteita, eritoten päällysvaatteita (pipoja, lapasia, takkeja, housuja, collegeja, kenkiäkin jos löytyy). Kaverille voi tuoda kans. Kerrataan homman nimi treenien aluksi. Esitys/harjoitus/rituaali kaupungilla n. klo 19:15-21.

-e

lauantaina, syyskuuta 17, 2005

hoh

joopa joo. eihän se hyvältä näytä mutta vielä pahemmalta tuntuu. no jaa. ei kyllä ihan niinkään. ei ole rallien jälkeistä rankkurioloa muuten kun vain väsyttää ja laiskottaa ja on tylsä. rallit meni hienosti. kallot halkesi ja täältä pesee. huomiseksi pitäisi keksiä lämmittely/lällyttely, ja sitä "luentoa" miettiä että mitenköhän se tapahtuu. lähinnä siis kasata ne ajatukset. perhana. no, ei ole iso homma. Madlib tsemppaa mutta en kyllä jaksa tehdä mitään ennenkuin joskus aamuyöllä kun on pakko. ei haittaa. bambojee.

kiitos ken osallistui talonpojanralleihin joko katsojana tai ihan itsenään. muille pakko sanoa että harmittaisi olla teidän sukissanne, missasitte upean urheilutapahtuman ja menon&meiningin. osallistujia tosin oli jo ihan tarpeeksi, juuri kun tuntui että nyt ilmassa leijuu todellinen kasvun ja kehityksen tuoksu sekä "wibat", notta itse vanha kehnohan se olikin.tuota pikaa sama pahaturska nappasi tukevan rutistusotteen koko homman niskasta ja päätti pimentää illan jolloin meille ei jäänyt muuta tekemistä kuin nakata kaveria mölkyllä päähän ja pistää painiksi. siisti mies on siisti,eli jätin nuo hommat muiden hoidettavaksi ja keskitin itse kaiken talonpoikas-tarmovimman keskisormen heilutteluun. tulosta tuli ja noin klo4 aamulla hipsin sitten kotiin lumisateen saattelemana. mutta kivaa oli tosiaan. videokoostetta odotellessa, pidetään peukut pystyssä.

sanoo Juho

Turussa, kaukana kotoa

Vaikka koti tämäkin tylsä, kaunis ja auringonläikikäs kaupunkipahanen oli joskus. Tajusin tänään että puoli vuotta harjoituksia on pitkä aika. Tähän mennessä se on tuntunut lyhyeltä. (Ja epäilemättä siltä se tuntuu myös talvipakkasilla ensi-illan häämöttäessä kulman takana.) Tunne oli mukava, helpottunut ja lämpimänrapea kuin kesähelteillä kengän pohjallisen alle piiloutunut kinkkuviipale. Josko jonkin aikaa osaisi siis olla pingottamatta ja hermoilematta.

Keskiviikkona tehdään ehkä kolmen tunnin esitys. Huomenna lisää siitäkin.

Nukketeatteri kutsuu,

eino

perjantaina, syyskuuta 16, 2005

Kotona

Kun olin pieni, näin mummulassa pukuhuoneen seinällä semmoisen puukoristeen, jossa luki: "Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut."
Tuo on ehkä paikkansapitävin kuulemani sanonta.

Ilkka

Tähän välliin

Kirjoitan, koska hykertelen. Näin kuvan, jossa minä näytän liikettä, ja toiset tekevät perässä. Uskomaton kuva! Tunnen omaavani valtaa! Ei se ole väkivaltaa, Sami, tällä kertaa, mutta mukavaa silti.Mutta saako Sotapäällikkö olla marssijoihinsa pikkuriikkisen liikuttuneen kiintynyt?

Elina (no just se kolmas elina)

Käykääpä kurkkaamassa

Arvatkaapa, mikä kappale pyörii päässä?

Koskapa eilinen Näkymättömän teatterin harjoitus oli jotain kovin uutta ja erilaista, niin tottakai hehkutin sitä heti täpinöissäni kaikille vastaantulijoille - eli siis perhe joutui armottoman selityksen kohteeksi.

äiti: "Minä näinkin jonkun makaamassa teatterin edessa ja luulin, että se mainosti Isin talviunta."

sisko: "Milloin te teette tuollaista uudestaan? Minä tulen mukaan!"

isä: (naurua)

Niin että tällaista. Sunnuntaihin!

Elina (no just se toinen)

Minä voin nukkua yöni rauhassa, kun tiedän kuka rajaani valvoo.















Lisää pelottavia fightereita:
http://www.mil.fi/ruotuvaki/kiertue_irvistykset2.dsp

-aj

torstaina, syyskuuta 15, 2005

Tässä soitetaan poliisia paikalle

Turvallisuussyistä yksi meistä kantaa harjoituksissa aina asetta mukana. Tänään oli Samin vuoro.

Artaud'n hengessä kokeilimme treeneissä myös meskaliinia

Kadulla makoilun jälkeen Elias luki harjoituksissa pornolehtiä.

Ryhti

Teimme myös tanssin vanhaan sota-ajan klassikkoon "Silmien välliin". Ohjaajamme on suunnitellut aloittavansa esityksen tällä kauniilla veisulla.

Tässä Antti-Jussi lepäilee Kainuun Sanomien edessä

Kävimme tänään kaduilla makailemassa

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005

Jasser

Muureista

"Uskon, että vaarallisin poliittinen liike on ruumiin liike. Että aikamme mahtavin muuri ei ollut Berliinin tai Kremlin muuri, vaan omaan lihaamme kovettunut muuri, joka erottaa heng(ityks)en lihasta, joka erottaa meidät aistimuksistamme, impulsseistamme, tunteistamme ja nautinnostamme - muuri joka erottaa meidät itsestämme ja siksi myös toisesta. Että (enää) toimiva politiikka alkaa tämän muurin pehmentämisestä. Että politiikka on muutostoimintaa ja ruumis merkittävin poliittinen alue, joten merkittävintä poliittista toimintaa ovat muutokset tuolla alueella - muutokset ruumiin käytössä rakkaudessa ja työssä."

Tuija Kokkonen

Kamel Theatre Also Presents Human Kamel Sex

God Kamel is the Best Muslim

by the way

Noita spämmikommentteja ei kannata avata huvikseenkaan. En tiiä mistä niitä sikiää, kun muissa blogeissamme ei ole niitä näkynyt. Mutta notteivat rupea lisääntymään tahi tekemään tuhosiaan.

-e

tiistaina, syyskuuta 13, 2005

suo, kuokka ja fluxus

"Piirrä itselläsi viiva. Piirrä, kunnes olet kulunut loppuun." (Yoko Ono)

Lähettiin tarpomaan syvälle teatterihistorian suohon. Päämääränä tuoda tuolta vuosisadan varrelta puhuttelevia ilmiöitä, ismejä ja esityksiä sellaisinaan ja muunneltuina toisten nähtäviksi. Eli esitysdemojen, kokeilujen ja tunkion penkomisen ihmeellinen aika on käsillä. Tätä lystiä riittääkin loppukuuksi (syksyksi)!

Huomenna Sissiin treenien aluksi ihmettelemään Isin talviunta.

eeno

maanantaina, syyskuuta 12, 2005

Valitusta

Miksi meillä ei ole tänään harjoituksia?
Se olisi hyvä syy olla lukematta perjantain historian kokeeseen. Ja olisihan tuo hauska olla taas kaikkien kanssa. No, huomenna sitten.

Minulla on ihan valitus olo. Voisi valittaa kaikesta. Väsyttää ja menee hermot.

Oli hauskaa eilen olla pelaamassa jalkapalloa. Vaikka sen kyllä tiesi millaista se on kun on yksi pieni tyttönen niiden kaikkien miesten joukossa. Mutta yrittipä ainakin ja juokseminen on hauskaa. Tulipahan taas liikuttua. Ja sen kyllä huomasi kun nousi tänään sängystä.

Minun tekisi mieli heittää kaikki muut hommat pois, paitsi tämä UPTP ja kaikki muu generaattorilla oleminen. Minulle riittäisi ihan hyvin koulu ja generaattori. Minä vaan kun olen sitonut itseni liian moneen paikkaan. Nyt pitäisi päästä niistä irti. Jopa se Saksan matka on alkanut ärsyttämään. No pitää vähän aikaa katsoa. Viikon päästä maanantaina pitäisi sitova suostumus Penttilälle viedä. En tiedä mitä teen. Tällä hetkellä se matka ei innosta yhtään. Ääää. En tiedä. On se mahtavaa, kun ihminen valittaa siitä, että sen pitäisi lähteä puoli ilmaiselle matkalle Saksaan. On se elämä kamalaa.

Taidanpa tästä lähteä kauppaan ostamaan jotain ruokaa ja sitten mennä lukemaan sitä historiaa ja enkun sanoja. Tyypit, huomenna nähdään!

karo.

Uutta venäläistä avantgardismia

"Voi ei - taas rankaisugeneraattoriin! Toivottavasti ei niitä Leninin koottuja uudelleen."

Hölöhölö

Ei haittaa, hävitäänkö vai voitetaanko jalkapallossa, kunhan soi Silimien välliin kansallistunteen herättäjänä taustalla.

Pentti Linkola on kirjoittanut, että ei ole mies eikä mikään se, joka ei ole sanaansa sanonut nykytaiteesta. Minua alkoi huvittaa ajatukseni miehekkäästä taidekommentista. Ryhdikäs, miehekkään miehekäs mies sanomassa vakavalla äänellä: "Nykytaide on sellaista hölöpätin hömppää tsilibati dippaa", ja häntä myötäilevä toinen miehekkään miehekäs mies nyökkää totisena.

Olisipa hauskaa, jos myös uusi poliittinen teatteri kirvoittaisi katsojissa yhtä vaikeasti tavallisiksi, asiallisiksi sanoiksi pukeutuvia ajatuksia. Esityksen jälkeen yleisö keskustelisi lämpiössä: "Olipa grrrngrrn haipatihaipati ohhoh, jaajaa, sekinmuistatko huhhuhhhuijjaa mrrr, wviuh."

Vai tällaisiinko tähtiin pitäisi tavoitella: "Kyllä tutkimusprojektin esityksen sanoma kuntarakenteen uudistuksesta tuntui läheisimmältä minulle. Mitä olit mieltä uutta kuntaliittoa visioivan kohtauksen lopusta? Mielestäni siinä esitetty budjettimalli olisi kohdassa 3.6 vaatinut pientä tarkennusta. Todellista vallankumouksellisuutta edusti kohtauksen 7 sivistysjohtajaa näyttelevän miehen puhe siitä, että..."

Tällaisella asialla olin tällä kertaa. Rojektimme synnyttää minussa kyllä ajatuksia, mutta niiden muotoiluun en ole löytänyt apuvälineitä, ja pysytteleminen yhdessä selkeässä aihepiirissä tuntuu ylivoimaiselta. Se on vähän vaikeahkompi sana tuo politiikka, se kun soluttautuu tunnetusti kurkunmutkista kunnanhallituksiin asti.

Sitä paitsi minunhan pitäisi vain tanssia ja pitää suu kiinni.

Näkemisiin, keskiviikkona ilmaannun harjoituksiin

Elina

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2005

Tästä projektista se ura urkenee. :>

Sinfoniaa takaraivossa

Kuulin tänään Ilkan säveltämät biisit ekaa kertaa bändin soittamina. Hyvin tuntuu jo kulkevan. 22 minuuttia kuuteen osaan jaettua, yhtenäistä, rauhallista, tunnelmoivaa, aavistuksen jazzahtavaa, hienosti virtaavaa, sinfonianomaista, vaikeasti kuvailtavaa ja silti useita assosiaatioita herättävää "italialaista elokuvamusiikkia". Mistään dynamiitista sanan perinteisessä tehomusiikkimerkityksessä ei siis ole kysymys. Täytyy myöntää, että on yhä vaikeaa kuvitella, millaista "näyttämöllistä erityislaatua" tämä musiikki voisi tukea. Tapahtumissa, kohtauksissa, pitää olla jotain toistuvuutta, herkkyyttä ja virtaavuutta. Haaste on kiehtova.

eino

lauantaina, syyskuuta 10, 2005

Huhhuh. Kebab on go go ja alas taas. Kohta käyn nukkumaan, äsken vielä läiskiä ryttyytettiin noppaa tuolla kievarin puolella, väsytti silloinkin jo mutta nyt vasta kunnolla huomaa miten hitaasti kaikki ajatus tapahtuu.

Eilen kävin Hyrynsalmen jääharjoitusradalla ajamassa ajokortin toisen vaiheen juttuja. Matkalla sinne ja takaisin sekä siinä suorittaessa oli ajatusvimma. Kumma tunne kun hirveästi ajatuksia ja ideoita eri tekemisiä kohtaan. Myös tätä projektia kohtaan oli aika paljon mietiskelyä ja havaintoja. Eniten tuosta rap-asiasta, ja siitä mitä se käytännössä tulee olemaan esityksessä? Mitä sillä yritetään viestittää, miten se tapahtuu, mitä mieltä minä olen mistäkin toimintatavasta, miten tavoitteet mielestäni tulisi saavuttaa? Ja sitä että miten käytämme räppäilyä ilmaisutapana? Kokeneena rap-musiikin kuuntelijana toivon että onnistuisimme todellakin välineellistämään räppäyksen sellaisella tavalla jota en harmikseni ole saanut vielä yhdeltäkään artistilta tai ryhmältä kuulla. Välineellistämään joko musiikin tuotannollisten seikkojen hyväksi tai sitten esittäjän ajatusten, aatteiden, arvojen ja ilmaisun hyväksi. Rap-ilmaisu on todellakin ainoastaan väline, tai sitä sen tulisi olla.

Tulipa selkeästi ajatukset totta vieköön! Nyt kun lukaisin tuon äsköisen läpi niin lähinnä nauratti kun en itsekkään tajunnut yhtään mitä missäkin kohdassa tarkoitin. No olkoot. Nyt nukkumaan.
Terveisin Juho

perjantaina, syyskuuta 09, 2005

paha poliisi

Ilkka kolmen viikon päästä

torstaina, syyskuuta 08, 2005

Kukapa Oulusta Kajaanin suuntaan haluaisi lähteä!

KALEVA 8.9.2005

Automaattinen nopeusvalvonta motittaa Oulun

Autojen ylinopeuksien automaattista nopeusvalvontaa lisätään koko maassa voimakkaasti. Oulun tiepiirin osalta voimassa olevat linjaukset merkitsevät sitä, ettei Oulusta vuoden 2009 jälkeen voi lähteä kuin Kajaanin suuntaan ilman, että joutuu ajamaan kameravalvotun tieosuuden kautta.

Veljekset

Palaneessa metsässä leijonat ovat vihreitä

Entinen kansan kynttilä?

Terve.

Tänään alkoi "koreografin" mieltä painaa.
Radikaaliuden luonnetta pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että radikaaliutta on myös pohjaton ujous, häilyvä epävarmuus ja karmiva pelon tunne mahassa. Herkän selkärangan paljastaminen - tästä kohtaa katkean, jos maailma siitä liikaa painaa. Toisen ääripään radikalismia olisi ilmoittaa, että minua ei katkaise mikään mutta minä katkaisen yhteiskunnan rangan kirveellä.

Saran teksti osuu täydellisesti minun tämänhetkiseen kuumaan aivomyllyyni. Ainakin sillä tavoin juttua ymmärsin. Hiukan helpottuen.

Mitä haluaa ja voi muuttaa itsessään ja muualla? Olin ennen kunnianarvoisessa nuorisovaltuustossa. Otin valtuutetun roolistani hirmuista stressiä, vaikka discojen järjestäminen ei sellaista vaatisi, ja tarkkailin Kajaania ahdistuneena: täällä valitetaan kaikesta, mutta minä kun en just nyt keksi mittään parannettavaa... Perin inhimillistä kai se on. Kun on pyykit pesemättä, tilanteen voi selittää hyväksi ottamalla yltäkylläisestä vaatevarastosta uusia vaatteita. Taitoni tarkkailla yhteiskuntaa ei valitettavasti ole valtuustoajoista nohevammaksi muuttunut.

Kantaa koko maapalloa harteillaan. Hössöillä harteilla. Katsoa kaikkea kyynisten, epäluuloisten, muka kaiken näkevien lasien läpi. Vihata kaikkea, tuijottaa omaa napaa, sulloa paskaa viattomien kylttyyri-ihmisten niskaan, antaa auliisti kymmenen senttiä katusoittajalle. Näissä ilmiöissä ei mielestäni ole suoranaisesti mitään pahaa, vain jotakin hirmuisen ristiriitaista. Siksi ne kärjistettyinä tekevät ainakin minun nössön mieleni sekavaksi.

O'ou. Odotan, että Ilkka lossauttaa minua rankasti tällaisen antianarkistisehkon hengentuotteen ansiosta. Illalla tapellaan,

Elina

miä olen niin hukassa...

pelottaa.
liian monia asia. ihan konkreettinen typeryys, eli olla yksin yöllä töissä. kuuntelen jokaista risahdusta ja pelkään...mutta mitä? ovissa on lukot, kukaan ei pääse sisään jos ei tiedä turvakoodia ja jos tietää koodin, on talon työntekijä. ja silti pelottaa. muka aikuista ihmistä.

pelottaa olla mukana tässä produktiossa.
että minulla ei ole sille tai teille muille mitään annettavaa. että olen ihan lukossa ja arka ja täynnä ennakkoluuloja. etten saa karistettua kaikkia lukkoja pois. että olen mieleltäni ihan kalkkis ja urautunu jonnekin väärään suuntaan ja en pääse tältä tieltä enää pois. ikuna.

pelottaa ettei ole aikaa millekään oikeille asioille ja että ne oikeat asiat katoaa kokonaan pois kun ei ole aikaa. päivät täyttyy typerästä hötöstä, väsymyksestä ja valituksesta, töistä, jossittelusta ja miimityksestä. pelottaa että tämä elämä on kohta viuh vaan menny kun minä vaan jossittelen ja jaarittelen, pelkään.

huokauksien huokaus ja kello on vasta 1.41.

pelottaa että vesa-matti loiri kuolee pian. kuuntelin pyörällä polkiessa sen haastattelua ja ääni oli niiiiiiin matala ja hengitys vaikean kuulonen etten kestä. sitä en oikeesti kestä jos vesa-matti loiri kuolee.

huokaus. mii. miu ja mur. no niin. illalapa taas nähhään.

sara

keskiviikkona, syyskuuta 07, 2005

myös öisiä ajatuksia

Vetelä funkki soi, mutta ei mahda mitään.

"tähtää poika ryssää silmien väliin"

Soi päässä varmaan vielä aamullakin koulussa. No, meneepähän oppitunnit taas naputteluksi. Ihan sama. Äsken kävin hakemassa isun nina pizza&kebabista, oli nastamestapaikka-meininki siellä ku tyrkki soi ja kebash vilisti pitkin katuja. Eihän siinä vielä mitään mutta kun oli ilta-lehti siinä ni lukasin joutessani ja ei oo totta! Ridge haluaa suomalaisen naisen! Ronn Moss on aina ollut eräänlainen idoli ja esikuva tässä opetellessani elämisen saloja ja tukan kasvattamisen taitoja. Siinä on äijää muille jakaa.

Harjoituksissa ollut poikeuksetta kivaa, tänään taas. Oli lyhyt performanssi AJ:n kanssa ja meni odotettua paremmin, välitettiin katsojille undergroundin syvin sanoma. Ainakin mulle se selvisi;
Kaali on kemal. Meijän lahna oli aika vetelä kaveri. Rock on rajaton riemu. M A Numminen on näyttänyt ihan samalta jo 40vuotta. Ihme ukkeli.

Pitäs mennä nukkumaan kun väsyttää, mutta eihän se se semmonen käy päinsä. Vaikka toisaalta, eihän se vanha jaksa tanssia jos ei välillä nuku. Huomenna on viimeinen koulupäivä tälle viikolle, ku perjantaina menen Hyrynsalmelle jääradalle, pitäisi tuo toinen vaihe ajokortista saada alta pois ennenkuin se menee vanhaksi marraskuussa.

Niin joo semmoista. Ja muistakaa "äkkinäinen ei opi ja änkyrä ei pärjää".

Terveisin Juho

Öisiä ajatuksia

Kuudet treenit takana. Se ei ole vielä paljon mitään. Mutta päässä suhisee ja kovaa vauhtia. Tänään syntyi pitkästä aikaa tekstiäkin.

Moni asia mietityttää. Ei vielä kovin stressaavalla tavalla, mutta mietityttää. Haaste, joka tässä nyt on heitetty, on aika paljon isompi kuin miltä se äkkiseltään on ehkä tuntunut. Jutun sisäistäminen ottaa aikansa.

Miten taiteella ylipäätään on mahdollista vaikuttaa mihinkään? Miksi tehdä taidetta jos haluaa puuttua yhteiskunnallisiin / sosiaalisiin ongelmiin? Mihin tämä meidän jengimme ja projektimme todella haluaa puuttua?

Viritys on kyllä hyvä. Ajattelen pitkästä aikaa niin, että epäonnistuminen ei pelota. Se kriteeri ei ole jotenkin yhtään ollut mielessä viime aikoina. Vituttaisi kyllä varmaan, jos ei saataisi mitään aikaa. Mutten oikein näe sitä kovin realistisena vaihtoehtona. Jotain tapahtuu kyllä. Tiedä sitten onko tämä jotain omavoimaisuuden vimmaa tai mitälie proggiskohottuneisuutta, mutta pidän olotilasta.

Taiteellisia ideoita piisaa, mutta tämän jutun lopulliset keinot ja ydinmesitsi ovat kyllä hakusessa. Jollakin tapaa esityksen tekeminen ei riitä. Sitä unelmoi tiettyjen rajojen murtamisesta ja miettii pannu kuumana keinoja niihin.

Tänään mietin porukan demoja katsellessa, että semmoinenkin asia kuin "kokeilevuus" on minusta kauhean kiinnostavaa, luultavasti juuri siksi, koska missään ei oikeasti kokeilla (uskalleta tai haluta) mitään. Tätä "kokeilevuutta" tällä taipaleella tukisi myös se, että julkisia demoja yms. heitettäisiin enemmänkin kuin yksi tai kaksi. Täytyy tuumia.

Hmm. Niin. Piti jäädä kirjoittamaan valmiiksi Mielikuvituksen teatterin osiota, mutta taidan mennä kotiin tai kaljalle. Nukkuakin pitäisi.

Levollista yötä itsekullekin,

eino

hei jee

Lonttila kannattaa!

Esityksen työnimi on päätetty

Se on "Paska Näytelmä".

Pro Atria


Pro Atria -isänmaani puolesta,

Valtio, jossa rikas on kaunis on epävakaa. Ennen pitkää se syö lapsensa. Kateus, ahneus ja kilpailu paremman tuottomahdollisuuden toivossa eivät edistä henkistä kasvua. Tämän ajan tunnusmerkki on jumala nimeltä raha. (T)eurosta on tullut jumala itsessään, an sich, mutta nykyään euroissa ei kasvoja enää ole. (ennen sentään hallitsijat antoivat lyödä kuvansa kolikoihin). Niin, tämä aika rakastaa vain niitä, jotka se itse on synnyttänyt. Ne, jotka tulevat perässä, ihannoivat nostalgiaa, eivätkä enää kuulu tähän aikaan.

Minä en tahdo puolustaa tällaista yhteiskuntamallia: en sen syvälle juurtunutta isällistä, jopa holhoavaa kasvatuksen traditiota, herranpelkoa, hallintoelimien lehmänkauppoja, julkisia teuraseläimiä ja välinpitämättömyyttä ruumiillista ja henkistä puutostautia kohtaan.

Neljän session jälkeen minulle on kiteytynyt päämäärä. Minun on pelastettava itseni, pyydettävä anteeksi suomen kansalta, häkkikanoilta, pikkupossuilta, itseltäni, että olen opetellut taitoja tarvittaessa väkivalloin puolustaa tällaista maata.

aj, lihasulan martta

tiistaina, syyskuuta 06, 2005

Outoja tyyppejä osa 2

Outoja tyyppejä osa 1

Kattava kuva Suomen nuorisosta

Kansikuvapoika

MITÄ MIETTII ERKKI?

vanha virsi eli arkipäivän politiikkaa Kajaanissa




p.s. sivistyslautakunta suunnittelee osana kaupungin palvelustrategiaa alueteatterin deletoimista vuoteen 2008 mennessä. eli 15 ukkoa pihalle. koska alueteatterin rahoittaa käytännössä valtio, konkreettiset säästöt kaupungille ovat vähän yli nolla.

stalin rokkaa

Linkkejä

http://www.theatrelinks.com/

Tältä sivulta löytyy teatterilinkkejä kaikkeen mahdolliseen. Yksi laajimmista teatterilinkkien luetteloista. Teatterihistoriaa, näytelmien käsikirjoituksia, teatterin henkilöitä, genrejä ja tyylejä etc. Painotukset hyvin anglo-amerikkalaiset esim. Ranska ja Saksa jäävät hyvin vähille linkeille. Kuitenkin hyvä sivusto, josta aloittaa kun etsii tietoa teatterista. Sivuille voi myös tehdä hakuja.

http://www.videoccasions-nw.com/history/jack.html

Todella laaja teatterin historian ja teatterilinkkien sivusto. Täältä pääsee vaikka minne asti, ja voi viettää tunteja, päiviä ja viikkoja surffaillen.

http://www.unknown.nu/futurism/

Ulkonäöltään karmea sivu futurismista, mutta paljon materiaalia: futurististisia manifestejä eri taiteen aloille, linkkejä muihin futurismi-sivuihin, tosin niistä todella harvat enää toiminnassa.

http://www.lib.uiowa.edu/dada/

Kansainvälinen dada-arkisto, dadaismiin erikoistuneet sivut, henkilöitä, alkuperäisiä dokumentteja kirjoja, piirroksia, esim Hugo Ballin Zur Kritik der deutschen Intelligenz ym. Dokumentit löytyvät henkilöiden linkkeinä.

http://www.antoninartaud.org/home.html

Sivut Antonin Artaudista. Henkilöhistoria, runsaasti linkkejä häntä ja hänen työtään käsitteleviin nettisivuihin sekä artikkeleihin.

http://www.theatrelinks.com/cruelty.htm

Tältä sivulta löytyy Theatrelinks.comin linkit tosi moniin artikkeleihin julmuuden teatterista.

http://www.theatrelinks.com/poor.htm

Theatrelinks.comin sivuston linkit artikkeleihin Grotowskin ”köyhästä” teatterista.

http://www.unomaha.edu/~pto/

Maailmanlaajuinen keskustelufoorumi Paulo Freiren ja Augusto Boalin ideoille ja toimille. Sisältää Boalin biografian, linkkejä ryhmiin jotka toteuttavat työssään Boalin menetelmiä.

http://www.robertwilson.com/

Robert Wilsonin elämänkerta, teosluettelot, valokuvia (HYVIÄ, menun kohdassa Studio), piirroksia muistikirjoista jne.

http://www.meredithmonk.org/monk/index.html

Tämä saattaisi ehkä kuulua enemmän performance- tai tanssipuolelle, mutta vaikutti aika mukavalta sivulta josta käy ilmi tämän päivän teatterin/esittävän taiteen tekijän taiteellisen työn moninaisuus.

Amerikkalaisen laulaja-ohjaaja-koreografi Meredith Monkin sivut.

http://www.festival-automne.com/public/accueil.php

Tältä löytyy joitakin videonäytteitä nykyesityksistä kabukia, tanssia, teatteria.

http://www.alternativetheater.com/cgi-bin/int_archive/archive_index.cgi

Tässä vaihtoehtoteatterin interaktiivinen arkisto, jonka henkilöhaun kautta pääsee hankkimaan lisää tietoa monista nykyteatterin nimistä, mukana myös jo edesmenneitä. Jonkinlainen ikkuna nykypäivään. Tosin suurin osa nimistä jotka on listattu indexiin ei sisällä vielä tietoa. Sivusto seuraa, kommentoi, markkinoi vaihtoehtoteatteria. Menun valikon kohdasta commentary löytyy uusimmat artikkelit ja kirjojen arvioita etc.

Muistiosta

"Teatterissa / taiteessa pitäisi vihdoin asettaa utopiat realiteettien edelle. Harvoin teatterissa / taiteessa näkee enää korkeampia päämääriä. Nykyistä useampien tekijöiden tulisi valita itselleen naiiveja utopioita kuten maapallon pelastaminen, vallankumous tai ihmisten vapauttaminen. Ei ole väliksi, vaikka utopiat olisivat pelkkiä suggestioita – ilman niitä ei pääse mihinkään. Utopiat kirkastuvat parhaimmillaan näkemyksiksi. Realiteetit sen sijaan johtavat vain henkiseen laiskuuteen: asenteisiin, ennakkoluuloihin ja pelkoihin."

Vanhat hipit

Eilisen vitutus on tämän päivän harmitus. Sekavat ja poukkoilevat treenit vitutuskeskusteluineen jättivät paskan fiiliksen loppuillaksi. Ei sillä etteikö sessiossa olisi ollut hyvääkin.

Tajusin siinä sivussa muutamia asioita. Tai muistin. Niistä vähän myöhemmin.

eino

Luovuus on passé osa II


Samat asiat mitkä toimivat Sotkamossa eivät vain ota tulta Kajaanissa tai Helsingissä. Niin kai se vain on että vaaran laelta näkee kauemmas.

maanantaina, syyskuuta 05, 2005

Elias veivaa



Eliaksella oli tänään ruotsin sanakoe joka meni perseilleen.

Työryhmä

Julisteversio osa 2

Lavastussuunnitelma

Ubu (bändin nimi / juliste?)

Helsinki 2004

Oulu 1987

Mielenkiintoinen blogi

Luovuus on passé

Eilisen Hesarissa mielenkiintoinen artikkeli: "Luova luokka palaa loppuun"

"Suuryritysten henkilöstöjohtajista enää vain noloimmat istuvat tiimijohtajuusseminaareissa kuuntelemassa luovuuden ilosanomaa, ja vain epätoivoisimmat poliitikot ideoivat kaupunkiseudun luovuusstrategioita. Kunnanisien on nyt myöhäistä julistaa muuttotappiokunta Suomen homoystävällisimmäksi, jotta innovatiiviset, mutta niin kovin krantut luovat ihmiset vain viihtyisivät. Syynä on - todellisuus.

"Luovuus on korvautunut jollakin rutiininomaisella. Luova luokka katosi valkokaulusorjien projektihelvettiin. Valkokaulusorjat eivät kehtaa kapinoida. He ovat hyvätuloista väkeä, joka ei hevin riskeeraa uraa metelöimällä."

jne.

Ja mitenhän tämä kaikki liittyy taiteeseen, puhumattakaan poliittisesta sellaisesta?

Lukekaa artikkeli.

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

ei, se poliittinen ilme ja totuus on tässä!