Hölöhölö

Ei haittaa, hävitäänkö vai voitetaanko jalkapallossa, kunhan soi Silimien välliin kansallistunteen herättäjänä taustalla.

Pentti Linkola on kirjoittanut, että ei ole mies eikä mikään se, joka ei ole sanaansa sanonut nykytaiteesta. Minua alkoi huvittaa ajatukseni miehekkäästä taidekommentista. Ryhdikäs, miehekkään miehekäs mies sanomassa vakavalla äänellä: "Nykytaide on sellaista hölöpätin hömppää tsilibati dippaa", ja häntä myötäilevä toinen miehekkään miehekäs mies nyökkää totisena.

Olisipa hauskaa, jos myös uusi poliittinen teatteri kirvoittaisi katsojissa yhtä vaikeasti tavallisiksi, asiallisiksi sanoiksi pukeutuvia ajatuksia. Esityksen jälkeen yleisö keskustelisi lämpiössä: "Olipa grrrngrrn haipatihaipati ohhoh, jaajaa, sekinmuistatko huhhuhhhuijjaa mrrr, wviuh."

Vai tällaisiinko tähtiin pitäisi tavoitella: "Kyllä tutkimusprojektin esityksen sanoma kuntarakenteen uudistuksesta tuntui läheisimmältä minulle. Mitä olit mieltä uutta kuntaliittoa visioivan kohtauksen lopusta? Mielestäni siinä esitetty budjettimalli olisi kohdassa 3.6 vaatinut pientä tarkennusta. Todellista vallankumouksellisuutta edusti kohtauksen 7 sivistysjohtajaa näyttelevän miehen puhe siitä, että..."

Tällaisella asialla olin tällä kertaa. Rojektimme synnyttää minussa kyllä ajatuksia, mutta niiden muotoiluun en ole löytänyt apuvälineitä, ja pysytteleminen yhdessä selkeässä aihepiirissä tuntuu ylivoimaiselta. Se on vähän vaikeahkompi sana tuo politiikka, se kun soluttautuu tunnetusti kurkunmutkista kunnanhallituksiin asti.

Sitä paitsi minunhan pitäisi vain tanssia ja pitää suu kiinni.

Näkemisiin, keskiviikkona ilmaannun harjoituksiin

Elina