Taide ja politiikka

"Politiikka ei ole pohdiskelua. Politiikan vuoro, kuten sodan, tulee sitten kun varmuus siitä mihin pyritään on saavutettu. Politiikka on myös ensisijaisesti yritys tehdä elämästä siedettävämpää muuttamalla ulkoisia olosuhteita ja käytäntöjä. Filosofia ja taide taas ovat sisäänpäinkääntyneempiä toimintoja, niissä pyritään tekemään elämästä siedettävämpää etsimällä sellaisia näkökulmia ja sellaista olemassaolonkokemisen tapaa, joilla tulisimme mielekkyyden valtaamiksi. Filosofia ja taide muuttavat yleensä enemmän olemassaolonkokemusta kuin käytöstä ja ympäristöä. (...)

Filosofia ja taide ovat epäröinnin ja epäilyn muotoja. Kun filosofille valitetaan, että miksi hän sanoo asiansa niin vaikeaselkoisesti, hän joutuu vastaamaan, että ei se käy, sillä hän yrittää sanoa asiansa niin tarkasti kuin mahdollista, ja latistamatta olemassaolon täyteyttä. Kun taiteilijalle valitetaan, että mitä hän teoksellaan oikeastaan haluaa sanoa, hän joutuu vastaamaan, että jos tämän teoksen sisällön voisi pukea rationaalisiksi väitelauseiksi, hän olisi niin tehnyt, eikä taideteosta olisi tarvinnut edes tehdä. Tätä ei aina ymmärretä, vaan ajatellaan, että taiteilijalla on ensin joku selvä sanoma, jonka hän yrittää sitten iskevästi markkinoida pakkaamalle sen viekoittelevan taideteoksen muotoon. Taiteessa ei ajatella noin, mainostoimistoissa kyllä. Taiteessa siis näkemyksen luominen ja yritys jakaa se muille ovat samanaikaisia ja päättymättömiä prosesseja, ja näkemyksen luominen aina sen välittämistä tärkeämpää. Tässä mielessä taide on kaukana varsinaisesta politiikasta."

-Teemu Mäki