Millaista on hyvä/mielekäs/innostava harjoittelu?

Tämä asia on Juhoseni tuumituttanut minuakin, tämä suoranaisen esityskonkretian vähyys tässä toistaiseksi. Olen vähän miettinyt harjoittelun muuttamista siten, että lysti koostuisi selkeämmin esitysmateriaalin tuottamisesta. Joskin pikkupikkuperusteiden läpikäyminen esimerkiksi tuon historiakakun suhteen tuntuu edelleen tärkeältä. Mutta että sitä voisi puuhastella siinä ohessa, ikään kuin esitysmateriaalin tuottamisen kautta.

Omalta kohdaltani joudun aika usein törmäämään tähän ongelmaan tai samantyyppisiin ainakin. Maailman tutkiminen, keskusteleminen, kahvinjuominen ja politikointi tuntuu alkuun usein siltä tärkeimmältä ja kivoimmalta ja jopa antoisimmalta hommalta, ja harjoittelu on täten kaikkea muuta kuin tehokasta, virtaviivaista tai ylipäätään selkeästi etenevää. Homma ei ole tietenkään ihan niinkään, että tuohon edellämainuttuun pitäisi koko ajan pyrkiä. Oikean suhteen löytäminen näiden välillä on vain vaikeaa.

Notta ans kahtoo, mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

Kävin eilen katsomassa Mikon ja kumppaneiden Naapurin. Mikko oli mainio, hauska, koskettava, hämmentävä, ihana, alaston, kaunis, mikkomainen, kaikkea muuta kuin mikko ja paljon muuta. Mikko lähetti myös terveisiä kaikille.

Helsingissä on muutenkin kaunista: ilma on kaunis, kasvimaa on kaunis, teiniksi loikannut pikkusiskoni meikkauspuuhissaan on kaunis, Vesa-Matti Loiri 35 vuotta vanhassa LP-levyn kannessa on kaunis ja äitini myös.

Taidan mennä suihkuun.

Eino