meikä on sitten se kebabmestari

joo,päätettiin tuossa yksimielisesti eliaksen ja samin kanssa että minä olen se kebab-mestari,sami on minun kebab-oppipoikani(kisälli), ja elias yltää arvonimeen turhis. tai joskus elias saattaa olla myös kebab-aktiivi,mutta se on vain hyvinä päivinä. kahva on kebab-tervehdyksenkin omaava kebab(!),pastori on läntisen suomen kebab-mestari,ja kemppaisen matti eteläisen suomen kebab-mestari. minä oon niinku kaiken muun mestari. niin.

joo ridge tulee maksiin. ridge on ollut tässä elämäni varrella sellainen suuri roolimalli ja suunnannäyttäjä, varsinainen mestarisankari.vähän niinku eino. ridge varmaankin antaa minulle taas eväitä elämään ja muuta semmoista. onhan se kommeekin. ja haluaa suomalaisen naisen. ridge, im your man!

-juho yli-lonttila

Mestari ja kisällit

Lonttila skrätsää

Kirkkis

Kirkkopellon duunailuista mielenkiintoinen juttu päivän Kalevassa.

Luomistyö kä(y)nnissä

Aivosolut prutkuvat toisen rap-pajan viimeistä päivää. Tehdään rap-sooloja tarinan muotoon, henkilökohtaista ja pohdiskelevaa otetta etsien. Eilen väännettiin juontoja rapin kielelle ja osa niistä toimi todella hyvin. Mikäpäs tämän mukavampaa pyhäpäivän viettoa. Ens viikolla tahti helpottaa hieman ennen marraskuun puolenvälin tiivistä pyrähdystä.

Huomisessa Kainarissa lienee jonkin sortin juttu proggiksesta. Zuputizups lukemaan!

-e

Eipä tulla huomenna liian aikaisin harjoituksiin!

Muistakaahan lapsoset siirtää kelloja talviaikaan.

ruoja

perhana,tapahtuipa kerran kaukaisessa maassa suuri vääryys.tänään vääryys siis minua kohtaaan.. oli se kyllä. heräilin ni nukutti vielä niin saakelin imakasti, ja ei muuta kun ylös vaan että voi sitten joulugaalassa pokata sen tunnollisimman harjoittelijan-palkinnon. no kuitenkin,kiirehän siinä tuli että ehdin tasan yhdeksitoista tänne generaattorille,housut korvissa ja kengät kotona. saatoinpa jonkun juoksuaskeleenkin ottaa jossain vaiheessa aamua.ovi lukossa ja kohta tulee Sami Sainio avaamaan hammasharja suussa. mömisee sieltä hammastahnan takaa että kahdeltatoista alkaa harkat. perkele sanoin minä. viime yönä katsottiin Tuusula Tolppasen ja Tökö-Tanelin kanssa wrestling-painia kloneljään asti yöllä, kun tuli spesiaalisti aluksi tna impactia, sitten raw:ta tuli erikoisjakso kaksi ja puoli tuntia. lopuksi toki vielä wäljähtänyt smackdown. vähät unet pitää kansan syvät rivit nöyränä. olo on kuin kahden käden moukari olis osunu suoraan silmien välliin.

no, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Lonttila skarppaa. Lonttila särmää. son suorassa, niinku päiväpeite.pitäs ottaa sohvaa kahvin sijaan.höpöhöpö. näkemisiin.
sanoo Juho Lonttila -Y

Ehkä parempi juliste

Tänä aamuna

herätessäni mietin kuvien kumartamista. Näinhän sen voi helposti lukea, kun näkee joukkiomme kirmaamassa näyttämöllä, jota ympäröivät näiden klassikoiden muotokuvat. Jostain syystä tämä assosiaatio ei jaksanut pitkään huolettaa. Nuo karvanaamat, vääräleuat ja takatukat ovat joka tapauksessa esityksen ensimmäisellä jaksolla vahvasti läsnä. Melkoisen kauhukabinettimainen fiilis siellä voi kyllä olla.

Pistin eilen Mikkelin valitsijalle tämänhetkisen käsikirjoituksemme. Jännä nähdä, avautuuko se siihen suuntaan mitenkään, varsinkin kun teksti on kummallinen muotopuoli sekasikiö ja monen idean tasolla täysin pirstaleinen vielä. Noottia tuli myös, että video pitäisi lähettää niin pian kuin mahdollista, notta kuvaussessiot odottavat vaikka matskua ei ole nimeksikään takataskussa.

Müller, Litti ja WTC. Näistä kolmesta yhtä tahi kahta tanzuilun ohessa tännään.

Eino

Eno hyvä

Olen pohtinut tätä näytelmää. Mielestäni tätä näytelmää kannattaisi käydä esittämässä kouluilla ja vanhainkodeissa. Ja jo arvokas nimi Paska näytelmä antaa vinkin uudenlaisesta esityspaikasta - Seppälän maatalousoppilaitoksen pihalla olisi sopivasti tilaa sekä orkesterille että liikkuville jäsenillemme.

Olen hankkinut tästä näytelmästä myös oheistietoutta. Suosittelen itsenäistä tiedonhakua myös muulle työryhmälle - tietoa löytyy mm. Kajaanin Generaattorin nettisivuilta, Projektit-osion alta.

Haluaisin tuoda sen esille, että näytelmässämme on aihepiirejä. (Näyttelijöiden = liikkuva jäsenistö sekä orkesterin lisäksi) Erittäin läheiseksi koen aihepiirin: Teatteri. Koen, että jo tuo sana (=Teatteri) kuvaa hyvinkin oivaltavasti näytelmämme luonnetta ja persoonaa. Teatterin yhtenä osa-alueena pidän politiikkaa, joka myöskin oivaltavana sanana limittyy jouhevasti näytelmämme rekvisiitan lavastusteknisiin dilemmoihin. (Politiikka on vierasperäinen sana täällä Suomessa, joten sitä ei suositella käytettäväksi julkisesti.)

Ajankohtaisin ajatteluni on 60-luvulla. Haluan tuoda tanssissani julki sen, mikä silloin oli eri tavalla kuin tänä päivänä: Ihmiset kuuntelivat musiikkia, flirttailivat, rakastuivat ja hymyilivät silloin. Olen kokenut tämän kehollistamis-liikkeellistämis-fyysistämis-mielekkäistämis-prosessin haastavaksi.

Halusin vain tuoda vilpittömän mielipiteeni näytelmästämme. Pidän siitä, ja haluaisin nähdä sen useamminkin. Kaikkea hyvää näyttelijöille ja soittajille. Kiertue-elämä odottaa!

Elina Manninen

Ei ole hullulla hullumpi olla.

Kaikenmaailman julkiset demot vaativat veronsa, minä saan niiden myötä hullun maineen. Sekä isä, äiti että sisko olivat nähneet tienvarsilla kummia nauhasysteemejä, ja kysyivät heti onko minulla osuutta asiaan. No ei ole tällä kertaa. (Nehän on siis Vanhasen vaalimainoksia. Poliittista jos mikä.)

Lyhyestä virsi kaunis,

sanoopi Kosusen mokoma.

(Ja hei muuten - onko mahdollista saada viikonlopun/eilisten harjoitusten kuvia tänne?)

Eka julisteversio

YESH

Rap-vallankumous

Hei toverit,

haastakaamme kaupunginvaltuusto rap-kilpailuun. Kiinnostavammat sanoitukset ja oman asian puolesta säihkyvämmät silimät voittakoon.

Uudenlaista tekemistä kokeiltiin parina viime päivänä, kun tehtiin rap-demoja yhtenäisehköä esitysmuotoa silmälläpitäen. Yllättäen rapin rajoissakin saatiin aikaan erilaisia juttuja, kuten huomattiin. Nähdäkseni kaikilla ryhmäläisillä on lahja käyttää suomen kieltä osuvasti ja oivaltavasti. Se on hirmuinen rikkaus.

Ihanaa nauraa harjoituksissa. Ja kotona - Rakkaus Keräsen blogista sain juuri asiantuntevalla kädellä kirjoitettua optimismia päivääni.
Eilisen aikataululliset tavoitteetkaan eivät säikäyttäneet. Kunhan jää välillä aikaa naurahdella teatterihistorian kummallisuuksille, taiteilijuudelle, rap-sanoituksille, lehtijutuille ja omalle naamalle. Huumori on aatteen pahin vihollinen, sanotaan. Kuitenkaan emme ole nauraneet esimerkiksi vanhojen taitelijaradikaalien ajatuksia lyttyyn. Emme, vaikka usea metodi, kuten Artaud-höyryily, jääneekin eka puoliajalle eli historiapuolen käsittelyyn. Se tuntuu hyvältä.

Tanssaamisesta. Tällä hetkellä yritän ajatella, että tanssi teatterin välineenä ei ole ollenkaan mystinen laji, se on vain liikettä. Se mitä haluan sanoa tansseilla esityksessä ei ole suurimmaksi osaksi liikkeen vaan tanssijoiden ilmeiden tehtävä. Ilmeitä ja meininkiä saadaan ajan kanssa, ei heti tarjottimelta kuten liikkeitä. Luulen, että tällainen yksinkertaistaminen sopii teatteriin limittyvään tanssiin.

Kuten Sara sanoi, jutusta on tulossa yhteinen juttu. Se tunne on oiva sitomaan koko esitystä paketiksi. Ei sillä, että jo hamuaisin valmiin pikku esityksen perään. Nautin todellakin tästä vaiheesta, jossa jotkut ideat vielä odottavat kiinniottajaansa...

Joujou.

Elina Manninen

Lauri

Beuysin jänö kyllästyi julmaan maailmaan

Ilo elosta

Tännään ekaa rap-pajaa. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Syksy on ollut aika outoa, ihanaa ja poukkoilevaa aikaa. Myös tämän projektin sisällä. Tässä toteutuu monta omaa unelmaani tekemisestä sinänsä. Ensinnäkin on helvetin mukavaa opiskella asioita ohjatessaankin. Saada lisää tietoa historiasta, mutustella suhdettaan näihin menneisyyden karvanaamoihin ja oppia jopa joitain perusjuttuja nuoteista. Oma tekeminen, kieli ja ajattelu hahmottuu koko ajan selkeämmäksi, kun tulee tietoisemmaksi traditiostaan. Reenaamisen meininki miellyttää myös, tällainen vapaa, puskematon, heterogeeninen bändilaumanaoleminen. Tähtäimet ovat korkealla, mutta leikille ja uuden omaksumiselle on silti tilaa.

Opiskelun ja oppimisen suhteen sinänsä suuntaa on käännettävä koko porukalla myös itseopiskelun suhteen. Etenkin kohtauksista, joissa on itse isommassa roolissa, kannattaa lueskella taustatietoja vähän syvemminkin, jotta pääsisi niihin paremmin sisälle.

Tännään tämmöistä, huomenna toisenlaista, maanantaina 60-luvun hiomista, torstaina absurdismia ja aivojentyhjennyksen koreografiointia.

eeno

Muistakaa pidellä näistä rikollisista lujasti kiinni

Väärien papereiden käytöstä sakkoa

Toisen henkilön henkilötodistuksen
käyttö muuttuu vuoden alusta
rangaistavaksi.

Lakimuutoksella pyritään estämään
alaikäisten alkoholin- ja tupakan ostot
sekä ravintolaan pääseminen.
Rangaistavaa olisi mm. passien,
henkilötodistusten ja kuvallisten
opiskelijakorttien väärinkäyttö.

Rangaistukseksi väärien papereiden
käytöstä tuomittaisiin sakkoja.

Henkilöllä, jolle vääriä papereita
esitetään, olisi ns. jokamiehen
kiinniotto-oikeus eli oikeus pidätellä
tekijää poliisin tuloon saakka.

Kekkonen vaihtoi vapaalle, Lonttila hammasharjaan!

Kekkonen nähty Pyynikillä

Potilas taiteen äärellä

Eilen

saatiin vähän makua tämän työn laajuudesta ja haasteellisuudesta. Pitkä matka vielä edessä. Minun tehtäväni on kai huolehtia ajan kanssa ressaamisesta, mutta maaliin pääsemisen suhteen fokusta pitää tosissaan kääntää koko porukalla esitysmateriaalin rakentamisen suuntaan. Plari on loppupelissä pelkkää paperia, olennaista on se mitä noista iduista saadaan irti.

Oman esiintyjyyden / muusikkouden / koreografiuuden / whatever ohessa sellaisia pikkujuttuja voisi itse kukin ruveta katsastelemaan kuin tarpeistot, puvustus jne. Eli penkoa kotikolosen kaappeja ja ullakoita läpi - tavaraa ja muuta rompetta nimittäin näyttäisi tulevan ja paljon.

Tuntui mukavalta istua alas koko köörillä. Musaosastosta olen erityisen iloinen, vaikka vieläkin sen vaikutelmat vievät itseäni johonkin ihan muuhun suuntaan kuin perinteisen näyttämömusiikin maisemiin. Ansiokasta duunia itse kultakin. Jännä nähdä, saako tuosta ykkösen osastosta yhtä mehukasta musamatskua irti.

e

Tajusin tässä hetki sitten...

... että jos ensimmäinen puoliskomme käy läpi 1900-luvun poliittisen teatterin / esitystaiteen historian, niin olisi aika loogista, että väliajan jälkeen näytettäisiin 2000-luvun teatterihistoria. Sitä voisi tietysti rajata esimerkiksi pelkästään seuraavaan sataan vuoteen.

eino

Bändin kokoonpano vaihtui!

Unna Kemppainen - Rummut
Ilkka Tolonen - Sello
Maria Väisänen - Haitari
Matti Väisänen - Piano
Suvi Väyrynen - Basso

Viikko pulkassa

Tai vaikka rattikelkassa, minun osaltani. Huomenna Helsinkiin taas. Vähän uuvuttaa mutta hyvejä esityskejä lienee tiedossa kolmin kipalein. Mennyt kolmitreeninen viikko oli ihan messevä, jotain saatiin kai aikaankin.

Tänään olen taas kirjoittanut, pyyhkinyt, kirjoittanut. Historiallista tavaraa alkaa olla jo vähän turhankin kanssa. Pikkuisen olen tänään miettinyt, olenko seulonut kohtaukset tarpeeksi ankaralla kädellä, ovatko ne ikään kuin riittävän puhuttelevia, syvältä ja aiheesta kumpuavia jne. Suurinta osaa ei ole tietenkään ehditty vielä edes harjoittelemaan.

Musiikkia ja liikettä näyttää tulevan koko ajan lisää, ainakin ideoiden ja käsikirjoituksen tasolla. Muuten itse kirjoitustyö on melkoista aaltoliikettä pyyhekumin ja sauhuavan näppäimistön, lapsellisen innostuksen ja mielikuvituksettomuusstressin välillä. Huomaan myös kierrättäväni vanhoja ideoitani aika lailla ja törmääväni vanhoihin kuviin muutenkin yllättävissä, uudelta tuntuvissa yhteyksissä. Tähän väliin on tosin pakko heittää pähkinä: mainitse yksi(kin) Shakespearen näytelmä, jonka aiheen hän olisi itse keksinyt.

Joo nyt alkaa väsyttää. Baroniin Jonnea moikkaamaan ja aamulla junabussiin. Ensi viikolla leikitäänkin ekaa kertaa koko köörillä. Mukavata!

Virkeää viikonloppua itse kullekin!

eino

55 pistettä

Miksi uutiset kertovat väkivallasta?
Miksi poliittinen teatteri on käsitellyt aikansa vääryyttä?
Miksi minua kiinnostaa wtc-iskut?
Miksi minäkin valitan aina kaikesta, vaikkapa poliitikkojen kusetuksista?

Minä luulen, että silloin kun Nelson Mandela valittiin presidentiksi, oli monta ääntä jotka menivät juuri sille henkilölle, jota äänestäjä halusikin äänestää.
Minulla on myös vahva usko siitä, että on ollut merkittäviä tapahtumia, joihin ei ole liittynyt mitään väkivaltaisuuksia.
Minulle on tapahtunut tänään monta vähintään yhtä merkittävää asiaa kuin wtc-iskut.

Media ja taide ovat aina olleet kiinnostuneet konflikteista. Toisesta maailmansodasta on saatu paljon mehevämpiä juttuja kuin minun päivästäni.
Miksi?

Onko todella niin, että asiat, joita minä koen elämässäni, ovat mitättömämpiä kuin ne, mitä näen televisiossa? Onko esimerkiksi väkivalta merkittävä asia maailmassa? Miksi minä huolehdin eniten niistä asioista? Parannanko maailmaa jollain tavalla, mikäli ilmoitan vihaavani Amerikan presidenttiä tai rasisteja? Jos vaikka kerron inhoavani heitä niin paljon, että heidät voisi vaikka tappaa. Nykyään ei ole paheksuttavaa sanoa, että haluaisi Bushin hengiltä. Monet pitävät ajatusta varsin hyvänä. Ja koemme olevamme hurjan poliittisia. Miksi tällaiset asiat ovat muka se suurin ja tärkein puheenaihe?

On vastenmielistä julistaa jotakin asiaa vastaan. On vastenmielistä julistaa vastustusta vastaan. Olen paradoksi.

Minä haluaisin kaikki poliittiset ajatukset pois päästäni. Koen, että poliittinen ajattelu johtaa yleensä siihen, että huomaan jonkin epäkohdan, josta ahdistun. Olen huomattavasti kiinnostuneempi esimerkiksi koiran ulkoiluttamisesta kuin kajaanin kaupungin säästötoimista. Koiran ulkoiluttaminen ei tuota minulle minkäänlaista ahdistusta. Ehkä olen hedonisti, mutta en tiedä olisiko asioista vittuuntuminen sen jalompaa.

Sana idiootti tarkoitti alunperin politiikasta tietämätöntä. Olisi hienoa olla idiootti.

Lässynlää.

i

Nyt on kuulkaa näin

Maankiertoni kohokohdaksi muodostui Eliaksen tapaaminen Tampereella.
Mahnokeikkaa varten piirsimme kartat ilmastointikäytävistä ja suunnittelimme pommien paikat. Voi olla, että ravintola Kivekset repeää liitoksistaan, koska tilasin niin valtavan suuren kiinalaisen symbaalin, nimittäin 22" chinan. Muusta syystä se ei revenne. Nyt vain peukaloita ylös sen puolesta, että Hevi-Jonne pääsisi paikalle.

Tulinpa Ristijärvelle muutamaksi päiväksi. Rummut kasasin äsken, ja kohta menen soittamaan. Enpä taida muutamaan päivään juuri muuta tehdä. Paitsi voisin harjoitella tuota jazzin teoriaa, koska ostin semmoisen oppimiskirjan suuresta maailmasta.
Näin muuten tuhat julkkista, mm. Ben Zyckxowizchtin. Se oli vielä komeampi luonnossa. Se pyysi minua Sauli Niinistön kanssa kahville Cafe Niinistöön. En kuitenkaan mennyt.

Eino, minä olen merkannut ensi viikolle treenit (oiskohan ollut ma, ti ja to +viikonloppu) kaikille. Eli ei ainuttakaan bänditreeniä, vaan koko porukalla aina. Oletko samaa mieltä vai gay? Kun väitit joskus jotain muuta.

Palaan sairaslomalta perjantaina, jolloin Kajaanissa on kaksi kovinta kollia, Minä ja Jonne. Varokaa, pojat.

May Allah's piss be with you.

Ilkka

Lisätään ihmisnäyttelyyn: Joseph Beuys ja kuollut jänis

Sunnuntaiaatoksia

Kirjoitellut pari tuntia 60-lukua ja Futurismia. Tai kirjoitellut vähemmän ja tuumaillut enemmän, mikä on minulle aika tavallista. Kirjoitustyö vaatii rauhaa, aikaa ja hiljaisuutta. 6-7 tunnissa saattaa syntyä kaksi lausetta tai kymmenen sivua. Jos hommaa rupeaa liiaksi pakottamaan, jälki on väkinäistä tai yksinkertaisesti paskaa.

Omassa päässäni alkaa olla jo selkeä kuva siitä, mitä haluan tässä jutussa näyttämöllä nähdä. Etenkin mitä tulee historiallisiin osuuksiin. Ne on toistaiseksi pakattu vain niin tiiviiksi ja tuhdeiksi, että kohtausten omaksuminen ja harjoitteleminen vie väkisin aikaa. Välillä tulee ulkoapäin valmiuden paineita, mutta tämän jutun suhteen pitäisi oikeasti vain malttaa ja olla loppuun asti kärsivällinen. Yritän silti usuttaa itseäni yhä syvemmälle sisälle esityksen maailmoihin, sen ajattelemisen vauhtiin.

Odottelemalla, fiilistelemällä ja kerhoilemalla ei päästä maaliin. Töitä on tehtävä entistä ronskimmin ja rohkeammin. Ideat syntyvät paitsi mielikuvittelemalla ja koneen äärellä istuskellessa, myös kokeilujen ja rämäpäisen tekemisen kautta. Täytyy uskaltaa asettaa itsensä alttiiksi vaikutuksille, toisille ihmisille, epäonnistumiselle, epävarmuuden tunteille, peloillekin.

En tiedä onko harjoituksissamme toistaiseksi kokeiltu materiaali mitenkään radikaalisti uutta. Työskentelytapamme koen kyllä poikkeavaksi ja mielenkiintoiseksi, ja uskon että ennen pitkää se synnyttää sitä jotakin "uutta poliittista".

Ryhmärakastumisfiilistelyvaihe on ohi. On aika haastaa itsensä ja kaverinsa töihin.

Huomista päin!

eino

Käykääpä lataamassa

Hienoja filmejä, mm. Bunuelia ja Beckettiä

http://www.ubu.com/film/

Jussi Parviainen edelleen poliittisen teatterin Avant-Gardea

Tämä jos jokin on Uutta Poliittista Teatteria. Siispä fyysisen haitan uhalla vaadin että Jussi Parviainen alias Juska Paarma alias jumalan rakastaja, ohjaaja, kirjailija, tuottaja, ajattelija, saarnamies, Spede-yhtiöiden toimitusjohtaja, mies eikä mikään kelkan naru, tuotetaan Kajaanin teatteritapaamiseen joulukuussa.

Haluan että hän käsillään parantaa minusta tämän kateuden perkeleen.

-v

Välitestamentti

Terve kaikki

Tässä ennen kuin syöksyn loman pitkään joutilaisuuden ja retkeilyn kuiluun testamenttaan teille joitakin viime aikoina päähäni putkahtaneita asioita.

Minä olen lukion filosofian 1. kurssilla juuri nyt. Tänään yksi kurssin oppilas tuumi mainiosti kysymykseen ihmisen ja kiven eroista: "Kivi on irronnut jostakin yhdestä isosta kalliosta, mutta ihminen ei ole irronnut mistään."

Juutuin virkkeeseen ja päätin yrittää ujuttaa sen ajatusta poliittisen teatterin tutkimusprojektimme minussa herättäneisiin mietteisiin. "Ihminen ei ole irronnut mistään." Ruumiin kielestä kiinnostuneena ajattelen usein, että olen itse hieman irronnut itsestäni, ruumiistani. Että todellakin olen irronnut jostakin perustavanlaatuisesta, että en osaa käyttää ruumistani enkä määrätä sitä.

Tämän hetken kiehtovimpia ongelmiani on politiikan ja ruumiin käsitteiden limittäminen toisiinsa. Innostus tarttui ja ajatusvyöry lähti juoksuun kirjasta, Kokkosen, en muista etunimeä, oivaltavista sanoista. Että kaiken tekemisen, muun muassa taiteen ja politiikan, juurella on tekijän, ihmisen suhde omaan ruumiseensa. Yleensä hyvin kaukainen... Vertauskuvallisesti suhteessa lähimpään kehoon, siihen, jossa itse asuun, on käynyt samoin kuin suhteessa muihinkin läheisimpiin asioihin. Omaa lähiympäristöä ja läheisiä ei jakseta tutkia. On kuroteltava. Edes maapallo ei riitä - ennen kuin Maan meret on edes suurimmaksi osaksi saatu tutkittua lennetään jo avaruuteen.

Pitäisikö siis pysähtyä ja jäädä apinamaisesti nyhtämään hilsettä päänahastaan? Tunkeutua jokaisen lihaksen luokse, koputella luita ja tunnustella, haistella, maistella? Ehkä. Mutta vielä olennaisempaa olisi minusta liikkua. Vapautua edes toisinaan keskivertoihmisen ergonomialle massatuotetuista välineistä - istuimista, pöydistä, jumppakojeista, housunnapeista, biljardikepeistä. Jokaisen pitäisi saada edes kerran elämässä tuntea olevansa tyhjän päällä, liikkumassa kuin tanssien, ilman suuntaa ja tarkoitusta.

En tunne ruumistani yhtään ketään paremmin, mutta ylpeänä voin sanoa, että olen tuntenut ruumiin liikkumisen, tanssin riemun. Päämäärättömyyden riemun. Päämäärättömyydestä on tullut minulle tavallaan päämäärä. Uskon, että kokemus vahvuudesta syntyy heikkouden, tasapainon menettämisen pelon ja päämäärättömyyden avulla. Ja kaikki haluavat toisinaan olla vahvoja. Monet sanovat olevansa vahvoja. Joitakuita kutsutaan vahvoiksi. Poliitikoiksi, taiteilijoiksi... (näin niin kuin säälittävimmin aasinsilloin aiheessa pysyäkseni.)

Eli hmm. Mitenkäs tällainen liittyi rojektiimme. Kokkoska saattanee jollakin tavalla jatkossa liittyäkin, kukaan ei tiedä. Tapamme kokeilla kohtauksia on ollut tähän asti suhteellisen fyysistä. Ja ehkä erilaista. Kuvissakin söpöilevät kummituseläimet olivat näyteltyinä mitä kiinnostavimpia hahmoja. Oman kokemukseni mukaan kun köpöttelee itsensä ympärille kyyristyneenä ja liikkuu niin lähelle toista, ettei tarvitse edes kurottaa, tuntee todella omaavansa jossakin juuret. Jotakin yhteistä on minulla ja muilla, joku kallio... Ainakin keho.

Voi anteeksi. Tulipa tesskstiä. Piti paasata kokonaisen viikon edestä. Seuraavat treenit missaankin siis. Mutta sitten taas täysin rinnoin eteenpäin. Nauttikaa puuhistanne, lomaillen tai töiden lomassa.

Elina ämmä

Ja nämä kummituseläinten poikasia

Nämä ovat kummituseläimiä

Ivan Chtcheglov: Uuden kaupungin kaava (1953)

"Planeetan suurin mielenterveydellinen ongelma on banalisoituminen. On hahmoteltava uudenlaista arkkitehtuuria, joka ei tylsistyttäisi, vaan stimuloisi ihmisiä. Arkkitehtuuri-ilmaisun tulisi rationaalisesti laajentua vanhojen uskonnollisten järjestelmien, tarinoiden ja ennen kaikkea psykoanalyysin alueille. (...) Ehdotan yhteisöä, jossa jokainen asuu omassa persoonallisessa katedraalissaan, missä on unelmoinnille otollisia huoneita ja huoneita joissa ei voi muuta kuin rakastaa."

teorianperkele

"Poliittinen esitys puuttuu olemassa oleviin valtarakenteisiin, leimaa ne vääriksi ja niiden kannattelijat väärintekijöiksi, puuttuu olemassa oleviin etuihin ja ilmoittaa niiden haltijat rikollisiksi, puuttuu toisen omaisuuteen haluten riistää sen ja jakaa sen toisella tavalla. Poliittinen teatteri joutuu näin avoimeen konfliktiin olemassa olevien jakojen ja rakenteiden kanssa. Sen ele on tässä suhteessa militantti, jopa väkivaltainen."

Saako tehdä teatteria, joka puhuu avoimesti fasismin, rasismin, terrorismin tai uskonnollisen fundamentalismin puolesta? Tai vaatii tiettyjen vallankäyttäjien tappamista? Tällainen teatteri nyt kuitenkin olisi mitä ilmeisimmin poliittista, eikö niin? Entä kenellä on oikeus päättää mikä on poliittista?

Ruokaohje

Kokonaisena paistettu sian sisäfile:
Ruskista sika öljyssä. Aseta se kyllin isoon vuokaan. Pane öljyä vuoan pohjalle. Laita fileen molemmin puolin uutta sipulia varsineen (paloiteltuna), paloittele chilipaprika ja palsternakka. Lisää mausteet. Lisää reilusti vettä. Laita uuniin 250 asteeseen siksi aikaa, kunnes perunat kypsyvät.

Harro Koskinen:

http://members.surfeu.fi/harro/tuotanto.htm

Kuveja

Ekoja treenikuvia lisätty albumillinen tuonne sivuille. Osin samoja kuin mitä jo täällä.

-e

Kosto

Ou nou!

Eilisen teeren poeka

Eilisestä jäi surumieli suuhun. Vähän turhan väsyneenä ruorissa, luulisin, ei sen kummempaa. Ajatukset ko. kohtauksen suhteen ovat jo aivastuksen kirkastuneet. Välillä pittää takoa päätä seinään ja viheltää peli poikki kun nuppi on rakenteissa tarpeeksi syvällä.

Historiakohtausten suhteen täytyisi muistaa seuraavaa: ne saavat olla keskenään hyvin erilaisia ja omavoimaisia, niissä saa olla keskenään ristiriitaisia taidenäkemyksiä, ne saavat tapella toisiaan vastaan, eikä niiden missään tapauksessa tarvitse olla poliittisesti tai taiteellisesti korrekteja. Monimuotoisuus, vaikka se vielä tuntuisikin sirpalemaisuudelta, on esitykselle pelkästään eduksi. Olennaista on tavoittaa kunkin aikakauden / ismin / ajattelijan henki - meidän tulkitseminamme.

Illalla jatketaan 90-luvun suomalaisella ja Artaud-osuudella, huomenna hypätään 60-luvun puolelle.

e