Neljässadas viesti

Juhannus tuli ja meni. Keskustelu täällä tuntuu hiljentyneen, eikä ihme. Etäisyyden ottoon tuntuu tarvittavan kosolti aikaa. Jotenkin vieläkin alitajuinen paskanpurkaminen päällä, ei vähiten siksi että ainakin tuo yksi keikka on vielä edessä. Eikä vähiten siksi, että esityksemme päätyi julkisille näyttämöille, saavutti paljon ja jätti sitten koko polemiikista vähän happaman maun.

Näitä tuntuu vaikealta yhä erottaa omasssa pienessä mielessään - esityksen ja prosessin kulkua, julkista puhetta ja yksilöllisiä kokemuksia. Oma fiilikseni Paskan jälkeen on onnellinen mutta hivenen raskas ja vaikeasti hahmotettavissa, ja luulen, että se johtuu ennen kaikkea tuosta julkisesta paskanheitosta ja mustamaalaamisesta. Mitä keskustelulla saavutettiin? Kuka heräsi ja mihin? Puututtiinko esittämiimme kysymyksiin? Vai jatkuuko sama meno ihan niin kuin aina ennenkin? Voiko teatterilla olla suora paikallispoliittinen, jopa päivänpoliittinen merkityksensä? Miksi tällainen esitys pyritään hiljentämään, kaikesta näennäisestä mediahypetyksestä huolimatta? Olisiko keskustelua pitänyt väen vängällä yrittää jatkaa, kohti jotakin pistettä, jossa vuoropuheluun voisi olla tyytyväisempi? Kuinka provosoida enää ketään? Miksi provosoida? Mitä tästä kaikesta seuraa? Mitä kohti olen itse taiteilijanalkuna menossa? Jatkuuko uuden poliittisen teatterin tutkimusprojekti? Millä keinoin, keiden kanssa, miksi, koska? Haluanko ohjata enää?

Pyöritys päässä on aikamoista heti kun käyttää muutamankin minuutin asioiden pohtimiseen. Jokin polku on vielä pahasti levällään, ja toisaalta, jotenkin niin sen täytyy vielä ollakin. Elokuu näyttää, mitä tuleman pitää. Siihen asti yritän tehdä muuta, lomailla, viettää aikaa toisissa tiloissa, maailmoissa.

Pari päivää sitten tuli Voiman juttu postiini. Lehti ilmestyy 3.7., joten lisäilen sen sitten tänne. Pieniä ikäviä asiavirheitä olivat jättäneet tekstiin, mutta muuten kelpo juttu tulossa.

Heinäkuulle mennään. Voikaa hyvin, ihmiset.

Eino

Syytöksiä ja selityksiä

Teidän pitäisi kirjoittaa tänne bloggeriin useammin. Minun pitäisi kirjoittaa tänne bloggeriin useammin. Minun ei pitäisi pyöriä netissä kesällä ollenkaan ja herättää turhia toiveita uusista blogger-teksteistä. Mutta kai nyt joku muukin minun lisäkseni käy tietokoneella silloin tällöin, oli kesä tai ei? Vaikka on kai ihmisillä oikeus ottaa hieman etäisyyttä proggikseen kuukausien touhun jälkeen? Vai eikö ihmisillä ole mitään sanottavaa produktioon liittyen kun ei ole harjoituksiakaan? Miksi meitä kiinnostaisi vain Paskaan liittyvät tuntemukset, eikö olisi vain kiva välillä tietää, mitä muille ryhmän jäsenille kuuluu? Kiinnostaako minua? Entä jos olen sittenkin yksin huutamassa syytöksiäni bittiavaruuteen? Vai hermostunko turhaan, eihän hautajaisistakaan ole kulunut juuri aikaa. Ei me vielä olla unohdettu Paskaa, eihän?

Kesäteatteri on erilaista. Helpompaa, vaikeampaa, en tiedä. On kiva olla ulkona. Mutta Generaattori on kotoisampi kuin Sissilinna. On hauskaa kun on oma roolihenkilö ja muutama lyhyt repliikki. Mutta on vaikeaa olla tunti koko ajan samassa roolissa ja yrittää improvisoida. On mielenkiintoista työskennellä uusien ihmisten kanssa. Mutta minulla on pikkuisen ikävä tuttuja. On ollut mieletöntä tehdä jotain aivan muuta ja irroittautua vanhasta. Mutta... niin. Töpöhäntä on vielä niin alussa, Paskalle on ehkä jossain määrin tullut sokeaksi. Taidanpa sulkea suuni.

Kiitoksia juhlissa käyneille ja muillekin muistaneille! Oli tosi kiva kun pistäydyitte, merkitsi paljon.



Elinak.

Kuvia

Paskan kevätkauden hautajaisista ja paskoista Yo-juhlista lisätty sivuille.

-eino

Olisiko pitänyt pitäytyä?