Hello, i´m Joe Over-Lorder

Hehe,hyvä Sami. minusta on suurta jaloutta osata kierrättää, käyttää ja kulauttaa tiettyjä vitsenä niin pitkään että kaikki suuttuu. "lopeta jo", aah.
Ja Elias "moelasella pörrää leffa!" Keränen. meillä oli tosiaan läpimeno, meni vitun hyvin, Toto oli kattomassa, käytiin virossa ja lopuksi oltiin KAIKKI kännissä.

no joo. hehe, tuo "Musta tuntuu että se ei tykkää musta enää"-monologi kuulostaa kyllä niin mahtavalta että pakko ruveta kuulostelemaan liekkö sitä vilisis vieläkin joku päivä. Elinalla on kyllä mukavan pohdiskelevia ja hauskoja nämä kirjoitukset. pitää itsekkin ruveta pohdiskelemaan, ja joskus kirjoittaa tännekkin semmosta.

tänään eräs meidän opettaja kertoi että hänellä on viimeinen työpäivä,tai siis että alkaa eläke nyt. lurjus ei ollut kertonut aiemmin. sitten hän itkeä kollottikin vähäsen. oli aika liikuttavaa. sitten me saatiin myös suklaata. loistava koulupäivä.

Sami, tapa sinä ne barbaarit niin minä menen tappamaan ne örkit.

terveex sanoo Juho

Läpis

Hei

Vau Samikin pisti näppiksen savuamaan.

Eilisesta läpäristä haastelisin. Kaikki me tiedämme, että juttu on vielä hiukkasen viilasuja vailla, mutta nyt olemassa olevasta materiaalista sain kyllä jo monenlaisia mietteitä. Katsojakokemuksia. Pakko myöntää, että katsojan roolista havittelin välillä lavaliikunnan perään. Ja sitä paitsi haluaisin osata soittaa selloa.

Nauratti katsoessa. Juontojen ansiosta yleensä huvin kohteena eivät olleet itse kyseisten aikojen ja aatteiden mestarit vaan heidän mietteidensä visualisoinnit. Niin kai sen kuuluukin mennä: propaganda on raju sana mutta Silmien välliin on vain hauska. Tietysti sen kuuluu mennä niin...

Tunsin vihlaisun sydämessä futurismin aikana. Ilkan hienoon kipaleeseen, jossa on kiitettävän paljon haastetta liikuntojen kehittelijälle, pitäisi alkaa tunkea vähän laskun tapaisia juttuja. Etteivät esiintyjät rypistelisi enempää kulmiaan...

Kohtausten alut ja loput tuntuivat herkullisilta. On mahtavaa, että niistä tehdään oma juttunsa. Välissä esitetty itse kohtaus menetti - hyvä - liikaa taiteellisuuttaan tai vitsikkyyttään sen ympärillä puhuttujen pidempien tai lyhempien jutustelujen kautta. Tulin ajatelleeksi, että todellakin teatterissa sanat ovat tärkeitä. Suuret sanat (jotkut juonnot olivat niin täynnä pohdittua asiaa, että minulta ainakin menisi taju ulkoa opetellessa) sopivat minun mielestäni kaikkien esiintyjien suuhun. On äärimmäisen kiinnostavaa kuulla painavaa asiaa muiden ikätovereiden huulilta. Ei pelkästään sitä: "Musta tuntuu että se ei tykkää musta enää"-monologia, jollaista nuorten hehkeiden rooleihin kai helpoiten vängätään.

Niin notta samaan malliin tehdään lisää. Itse tosin olen tehnyt tosi vähän, tajusin sen vasta eilen. En mitenkään katkerana vaan hämmästyen: mitä ihmettä olen luullut vääntäneeni ja pohtineeni koko syksyn tähän asti? Kuitenkin selälle taputtava optimistini uskoo siinä piilevän sen jujun: Hitaasti tuntuu syntyvän taide, ajatus, porukka ja niiden osasten kanssa tehtävä tanssi, mutta nopeasti se on ohi esityksessä. Hyvä niin.

Elinam

läpiheilumisen jälkeen

Eilen pantiin homma pakettiin teatteritapaamistauoksi ensimmäisen läpikahluun merkeissä. Vaikka sieltä puuttuu ykkösen väleistä vielä 2 tanssia, 3 biisiä, rutosti voimaa ja 2 kohtausta, homma hymyilytti ihan mukavasti. Bändin osuus yhteisen päkerryksen merkeissä jäi vähän kaivelemaan - juttua pitää selkeästi viedä siihen suuntaan, että osallistutaan myös esiintymiseen koko köörin voimalla. Alkupuoli tuntui turhankin kevyeltä, pinnalliselta, loppupuolella taas sanottavaa tuntuu olevan vähän liiankin kanssa. Kesto oli eilen 1h 30 min, vartti tulee helposti lisää. Mielenkiinto pysyy silti helposti yllä - jotain yllätyksellisyyttä juttuun on osattu hakea jo ajoissa, ja se toimii. Kaikista tyytyväisin voi olla ehkä rap-pätkiin. Ne toimivat juontoina loistavasti. Alku varsinkin on täyttä dynamiittia. Ens viikon alussa pitää lyhennellä joitain tekstipätkiä, mutta nyt piän huilia tämän homman työstämisestä.

eeno

The following message is made by journal Sam

Tämä on siis ensimmäinen Samin blogger osuus. Tänään elämässäni jouduin pysähtymään yksinäisyyden ja rohkeuden ja itseluottamuksen välimaastoon. Paltamon Nesteeltä odottelin ulkona hirveässä myrskyssä, astuin bussiin viimeisten joukossa. Menin todella taakse erään puheliaan vuotta nuoremman pojan viereen. Matkan alku oli vähän rasittava ja Kontiomäen kohdalla takapenkiltä lähti melkein kaikki ja minä jäin yksikseni sananmukaisesti "Pimeälle puolelle yksin". Näin miten edessä ihmiset pitivät hauskaa ja nauroivat. Tuli orpo olo ja kumarruin näkymättömiin.
Sillä hetkellä ajattelin että on tavallaan rohkeutta olla yksin eikä painostuksen alla siirtyä pöljän näköisenä muiden joukkoon mutta sitten harmissani tajusin, että olen tavallaan pelkuri kun en uskaltanut mennä muiden joukkoon muina miehinä. Mitä kummallista siinä muka olisi ollut.

Se niistä. Minä odotan innolla että pääsen kotiin pelaamaan Rome Total War peliä. Haluan valloittaa lisää maata Roomalle ja voittaa kunniallisia taisteluita paidattomia Barbaareja vastaan. Harjoitukset oli mukavat tänään kun ELIAS "AJOISSA TULEVA" KERÄNEN ei ollut huutamassa ja mesoamassa koko ajan. HEH HEH!!!!

Muuten Eino ja Ilkka ja Matti. Tuli tuossa mieleen että olisi aika haus´ka että kaikki tän prokkiksen "MIEHET" laulaisivat miesten biisin. Paitsi ELias ei laulaisi, koska hän ei ikinä tulisi harjoituksiin vaan laulaisi yksinään Harry The paska Potterin tunnaria Moilasilla!! Elias älä suutu!

PS: Minusta olisi hienoa jos pääsisisn vetämään ekalla puoliajalle yhden niistä Performansseista. Minusta Eliaks... sori en mä tästä enää jaksa vetää vitsiä!!

tohtori sello

Ihan vakavana

Terppa

Minusta on hienoa, joskin epätrendikästä, tehdä kaikenlaista ihan vakavissaan. Vakava ilme kadulla kävellessä on kyllä jos ei ihan trendikäs, ainakin yleinen, mutta vakaumuksellisen ryppyotsainen puuhastelu tuntuu huvittavalta. Muuta en osaa. Siksi räpsäsin kuvan itsestäni ja sielunkumppaneistani. Näkemissiin, t. Elina

Tärkeä ilmoitus

Hei,jos joku tuntee/tietää semmosen koiran/näyttelijäkoiran joka osaa iskeä silmää, ilmoittakoon siitä minulle. Olisi rooli tiedossa kainuulaisesta suurelokuvasta Ninjat vs. Kommandos - Storm over Europe. Vain nopein tai paras valitaan.

Juho Yli-Lonttinen

Big hunk of burning love

Hampaat kuin hevosella, niistä näkee onko pidetty hyvin.
tänään oli kyllä superharjoitukset. hyvä meno&meininki, vittuilu kovaa, auringko paistoi ja minulla oli tosi mukavaa. Saisi aina olla noin hyvä tunnelma harjoituksissa, ja niiden jälkeen myös. supermies-olo. Tästä on hyvä huomenna polkasta hommaa eteenpäin. en enää muista mitä oli puhe huomenna puuhata,mutta ei se haittaa.

onneksi sattuu olemaan matikan tunti peruutettu,olisi muuten koulua kahdeksasta neljään,ja generaattoria neljästä kymmeneen. mutta kun on tosiaan peruuntunut tunti niin loppuu jo kahdelta koulu ja voi kotona käyvä iskemässä Moskun kanssa vitoset ennenku lähtee taas lirkuttelemaan. tosin rankkapäivä-aikataulu tosin saattaa aiheuttaa sen että ei huomenna ole niin täysillä puskemassa harjoituksissa kun väsähtää poikaparka. Pöh, lälläreiden vikinää. Karjalaan!

se Saran räppi on kyllä mahtava. mahtavin noista tällä hetkellä valmiina olevista räpeistä. pirun kova, jos näin ammattikieltä käyttääkseni ilmaisen.mukavasti noista jokainen jää päähän rallattamaan.hieno tunne olla jollain lailla osallisena jossain tekemisessä joka jää päähän soimaan! Karjalaan!

tänään sujui siellä levypöydän(onkohan se levypöytä) takana välillä ihan mukavastikkin, koin onnistumisen tunteen.ärsyttää kun tavallisesti siellä vaan menee kikkailemiseksi eikä mikään onnistu niinkuin omasta mielestä pitäisi. ja sekin kun on vielä niin auki se minun rooli missäkin kappaleessa,eikä oikein tiedä että mitähän siellä tekis. "no, kokeillaan vaikka näin", ja silloin tuntuu samalta kuin syysrouta ois nakellut kotiportaikkoa baari-illan jälkeen kun ei millään osu jalka lattiaan. ja se kun on vielä niin kokematon loppujenlopuksi tuossa hommassa, että omat taidot tulee vastaan jo hampaittenpesulla. no tänään meni siis vähän parempi. ja siksikin oli mukava harjoituksissa. siitä kai se vähitelle yskii käyntiin.

oh, Belle&Sebastian laulaa mulle rakkauslauluja.seuraavaksi Mosku lenkille. huomiseen,terveex.

sanoo Juho Yli-Lonttila

mies eikä mikään kelkan naru

pizzakiekkotaiteilija työssään

väyryslonttilalainen söpöilygalleria

rä-rä-räppiä

viimeistä räp-viikonloppua viedään.tämä on ollu kyllä aika jännää puuhaa. kaikki bling-bling-mielikuvat on hävinny ja ainakin minä suhtaudun tähän ilmaisumuotoon jo paljon avarakatseisemmin. laurin innostus on ollut mahtavaa ja luulen että jokainen on saanut ainakin yhden onnistumisenkokemuksen joko kirjoittaessa tai esittäessä. mahatavvooooo!!!

aivojetyhjennys alkaa kuulostaa tosi hyvältä. hyvä suvi ja aj!!!! kohta onkin miun vuoroni laittaa oma räppi pakettiin. nii-i enpä olis uskonu että tulen tässä esityksessä yksin räppäämään. eihän se nyt mitä turboturpa-meininkiä olekaan mutta just sopivaa hämyistä fiilistelyä meikäläiselle.

jou jou dyypit. ensi viikolla sitten laitellaankin tämän vuoden reenit aikastalailla pakettiin. ja avot ryminällä loman jälkeen palaamme taas poliittisuuden äären. eikös juu???!!!

(kyllä, olen energisellä ja iloisella tuulella:) mii laik juu veri mats!!!

sara

välitilinpiätös

Kahden ja puolen rap-työpajan aikaansaannoksena kolme valmista rap-biisiä suoraan esitykseen ja 1-2 tuloillaan olevaa. Kaiken muun ilmaisullisen aarteiston löytämisen ohessa. Minusta se on melko hyvä saavutus.

Huomista päin,

eino

It´s time to rap

Mistä tulikin mieleen - käykääpä katsomassa elokuva Tyttö sinä olet tähti. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan paras ja jopa katu-uskottavin suomalainen popgenrenuorisoelokuva ikinä.

-e

Brum

Mitä tehdä, jos on seuraavana päivänä historian koe?

Soittaa koko ilta rumpuja.

Niin se vain on.

Toivottavasti nuo viereisen talon tyypit kuuli.

Nyt kuitenkin sitten nukkuja nakkelemmaan.

Palataan asiaan huomenna.

Terveisin Ilkka.

aivomyrskyä

Käy aikamoinen suhina päässä. Ressiä tai jotain, öisin ei saa nukutuksi ja päivät täyttyvät töistä, illat riemun ja ahdistuksen hetkistä. Moni asia on hakusessa, moneen asiaan pitäisi puuttua, syventyä, paneutua, moni asia emmityttää, arveluttaa, ihmetyttää... Itsekritiikin siemen pukkaa pintaan ja kasvaa melkoiseksi banaanipuuksi samalla kun hyrisyttää hetkittäiset harppaukset eteenpäin tämän projektin kanssa.

Ovat tänään kuulemma valinneet Työväen Näyttämöpäivien esitykset. Videomme taisi lähteä sinne liian myöhään, luulemma, vaikkei sieltä ole vielä mitään kuulunut. Ja mitäpä siitä, ei oikeastaan harmita muuta kuin se, että esitys tammikuussa olisi pistänyt tähän juttuun ihan uutta vauhtia.

Kävin äsken haistelemassa paikallisten matkailuihmisten näkyjä kulttuurin ja matkailun liitosta. "Tuotepankki" on päivän sana. Omasta puolestani näiden palavereiden hyvä anti jää siihen, että tietää skarpimmin mistä ainakin haluaa pitää näppinsä erossa.

"Toivomme, että ne jotka tässä maassa päättävät asioista, näkisivät sen tosiasian, että me tarvitsemme taidetuotteiden lisäksi myös ihan oikeaa taidetta. Tarkoitan nyt taidetta, joka on näennäisesti täysin hyödytöntä toimintaa. Taidetta, jonka vastaanotto muistuttaa sitä kun katselee yötaivasta tai kävelee metsässä. Hyvä taide tarjoaa tilan, rauhan, jossa ihminen voi pysähtyä, syventyä, mietiskellä, ehkä puhdistautua ja ymmärtää… jotain siitä keitä me olemme ja miksi me olemme."

no einopa hyvinkin

seksikästä pornomateriaalia ja viiksiä

näytti joku tyyppi etsivän netistä äsken. liekkö tilataan jotain. ahaa...kuulemmma nenäkarvat minulle. just.
päätä jomottaa ja tänään olisi ollut harjotustauko paikallaan meikäläiselle. jotenkin oon tottunut siihen että jos viikonloppuna aherretaan niin maanantaina levätään. mutta mitäs vielä. viikko paahdetaan alusta loppuun. noh, muutaman viikon päästä sitten lomaillaan. jaksaa jaksaa.

hirmu kovasti paukuttaa tuo ilkka nuita rumpuja....

aika selkeänsekamelskainen olo alkaa olla tästä ensimmäisestä puoliskosta jutussamme. tavallaan tajuaa että joo, tästähän tässä on kyse ja tuota kohti mennään, mutta sitten taas iskee epäusko, että mitä hittoa. eihän tässä ole järjen häivää ja oma panos tuntuu täysin turhalta, sisällättämältä ja ja ja. ja sitten on taas että jeeeeee tätä kohtausta tykkään tehdä ja sitten taas en tykkää ollenkaan. elämä on tätä. ja poliittisen teatterin historia.

kuten jo yski ilta marmatin, haluaisin kovin kertoa jonku ihanan tarinan, kaarellisen, yhden henkilän kautta. tällainen sirpaleinen esittäminen ja kokeellisuus on pidemmän päälle oman sirpaleisen ja kokeellisen elämän kanssa aika kaaosmaista. vaikkakin toisaalta niin jänskää kun suunta muuttuu ja rooli muuttuu joka sekunti.

nyt minä muutun asunnon katsojaksi. kuurnantielle käy tieni etsimään kotia kaipaamilleni paluumuuttajille. ja sitten taas katsellaan mihin harjoitukset vie.

ps. oli muuten hiton hienosti tehty potterissa huispauksen mm-kisat, samoin kuin ensimmäinen turnauksen kisa!!! välillä otti ihan masusta kun elokuvaa katsoin!!!! oi osaisinpa lentää....

sara

joo

oishan se pitänyt arvata. nyt on menetetty taas yksi tosimies Harry Potterille. siltä tieltä ei ole kääntymistä.

tosiaan sunnuntailaiskuus/vitutus ilmassa tänään harjoituksissa. ainakin itselläni. alkava "koeviikko" ottaa nappiin, varsinkin kun meillä amiksessa ei siis tosiaan ole tätä lukion mallin mukaista "koe ja kotia"-systeemiä, vaan meillä on "koe ja seuraavalle tunnille"-systeemi. siitäpä syystä olen siis seuraavan viikon ihan vittupäänä kaikille. teininelämä ei ole helppoa. koulu kiusaa ja vanhemmat valittaa. paikallinen tommi läntinen näyttää vimpelin ek:lta mulle keskisormea ku oopelissa ei toimi käkkäri pakkasella. perkeleen makarooni ysi. +2c ja pakkasneste jäätyy.

tilkkutäkki-levy on ihan saatanallisen hyvä.päivääni valoistutti tänään ajatus kun ajelin tuossa hilippaa äsken, että minäpä olen Kajaanin omapoika, ja täällä minä vaan leikin ja laulan siksi että Kajaani olisi eloisa mestapaikka. Minä tykkään Kajaanista kyllä hitosti. Kuhmo on kiva mutta Kajaani on nastamestapaikka. Kuhmo on niinkuin kinu verrattuna kajaaniin, joka on miljoonan dollarin-pommi. miljoonan dollarin-pommi on semmonen loota jossa on törkeenä vilkkuvaloja joka laidalla,joulukuusi. star trek-tekniikkaa. äh.

mitenköhän se meidän esitys etenee? ei oikein itse tiedä ollenkaan. johtuu varmaan siitä kun ei ennen ole tommosissa ollut mukana niin ei tiedä mitään. nyyppä. torstaina oli mukava kun halailtiin. minuakaan ei halata tarpeeksi elämässäni, vaikka mä en sitä näytäkkään tai sanokkaan kun oon olevinani niin rankka ja iso rontti.mutta oikeasti mä olen herkkä nuor´poika, ja kaipaan kavereita ja halauksia ja tukea. onneksi sitä on meillä tuolla generaattorilla.semmonen lämmintunnelma,ainakin aina sillon kun kaikkia ei ärsytä. semmoinen yhteisö jossa voi vähän ollakkin, eikä tarvi jatkuvasti vetää päätä hartioiden sisään kun pelottaa.
eiköhän se ollut tälle viikolle tässä. terveex
Juho

viikonlopun jälkeen

Futurismitanzu rupesi likimain toimimaan. Jäi tyytyväinen olo treeneistä, vaikka harjoittelu näytti maistuvan aika katkonaiselta ja väkinäiseltä välillä. Yhteistreeneissä meillä tuppaa olemaan aimo annos keskittymisen puutetta aina pelissä. Tämä on asia, jota voisivat minusta esiintyjien ja orkesterin lisäksi miettiä myös me vetäjät.

Tämän päivän jälkeen rupesi tuntumaan siltä, että treenitauko saattaa tulla ihan hyvään saumaan viikon parin päästä. Etäisyyden ottaminen on tarpeen, jotta syvemmälle päästäisiin. Ja sitten toisaalta duunia on edessä pirunmoinen määrä tuonne tulevan vuoden puolelle.

Minulla on kohta eka kerta Harry Potterin kanssa. Huomiseen siis.

eino

Äänestää tyhjää= rösta blankt

Olisipa ihanaa lukea muiden juttuja näillä sivuilla. Kirjoittakaa, jos mahdollista... Ajatusten vaihtaminen rauhassa, joko kunnolla keskustellen tai kirjoittaen, on aika vaikeaa treenien lomassa. Ja minusta ajatusten levittäminen on arvokasta. Sen verran olen jumiutunut rojektimme nimeenkin: tutkimus--.

Omia ajatuksiani levitän liikaakin. Haluaisin oppia kiteyttämään, purkittamaan, säilyttämään ajatuksia...

Rajojen yli hyppimisestä. Rajana voi olla alue henkilökohtaisen ja yhteisen, laillisen ja laittoman, kauniin ja ruman, ärsyttävän ja neutraalin, menneen ja nykyhetken, kunnioituksen ja loukkauksen välissä. Tällaisia rajoja ovat 1900-luvun sankariteatterintekijämme huhujen mukaan ylitelleet. Useinkaan eivät ilman selityksiä tai edes puolustuksia - jopa Jumalan teatteri sai komeat yhteiskuntakriittiset puolustussanansa.
Mutta rajan ylittäminen itsessään on jo niin taidetta, ettei sitä kannattaisi ryhtyä perustelemaan millään tavalla. Meidän ei ainakaan enää tarvitse perustella Artaudin selostuksia. Emmekä eilen kuullussa monologiversiossa perustelekaan.

Voisiko jonkin rajan ylittää taiteessa positiivisella tavalla? Voipihan toki, luulen. Ei pelkällä vitsillä tai suurella aatteen palolla vaan pienesti, askarrellen, ihmetellen... turha sanoakaan, mutta sillä tavoin kokee varmasti jokainen toisinaan rajoja ylittävänsä. Rajojen yli menevä lavastus, ei se tarkoita välttämättä katsojiin suunnattuja häikäiseviä spotteja vaan myös vaikka sitä, että kaikki lavalla on kuin unta, ohjeita seuraamatonta, kaunista. Rajoja ylittävä laulu, ei siinä tarvitse olla erikoisia tahtilajeja, kun se jo tuntuu erilaiselta yleisöstä, jota on pyydetty sulkemaan silmänsä. Rajoja ylittävä monologi, ei sen tarvitse olla hiottu loppuun, jos se kumpuaa osittain jostakin ajankohtaisesta, katsojien tai puhujan vaatteista tai katsomon ilmapiiristä...

Niin itsestään selvää monelle. Minulle ei. Ahdistelin torstaina ennen rajojenylitysdemoja, koska mieleeni ei tullut muuta kuin itsestä tai muilta jotakin liikaa vaativia, raapivia ideoita. Ei käynyt päässä, että jos osaisi, olisi hienointa ylittää joku raja yhdessä kaikkien paikalla olevien kanssa ja silti olla vielä turvassa.

Askarrellen käy marssi etteenpäin, muistakaatte käyttää villasukkia ja huomenna nähdään ja jyystetään futurismi-tanssia epäselvemmin ja tylsemmin kuin ikinä mutta toiveikkaina iloitaan siitä, että jossakin voi olla maailma, jossa ei ole futurismi-tanssia!

Elina Manninen

Loppusuora häämöttää!

Vaikka vaiheessa ollaan, alussa ja ilossa. Siis syksyn suhteen, pari viikkoa tiivistä yhteisriemailua ennen lomia.

Tänään työn alla 90-lukua, jutun hauraan koomista aloitusta, puheiden pitoa ja esityksen hengen kutsumista esiin. Huomenna matkataan bändin kanssa vanhoista kipaleista uusien äärelle ja rakennellaan hälysoittimia futuristiseen tanssiin.

Karolle vauhdikasta matkaa Ranskan mellakoihin!

eeeeno

raport

yesterday we did germish and kämp, today we did högl. now im multitalent.

yesterday there was a good kombo, kebabille ja kotiin. today its good kombo, kebabille ja generaattorille.

David Suchet is my man!

sanoo Lonttila

tältä näytin tänä aamuna

huomenta, tyypit

tämä on annan eka kerta.

Ridge kävi maksissa.

Kamerakin itki onnesta.

Sledge hammer

Oi Suomi katso

Lonttila söpöilee

Boys boys boys

jestas sentään

hey sorry blogger, old chap.
tosiaankin, olen vähän unohtanut kirjoitella tänne kuulumisia. mitähän sitä? jalkapohjista sen näkee, paskaa purkkiin ja lepakkolaboratorioon!

jännättää. suomesta tulin ja saksaksi olen tuleva. ich a´m donnerslug. vaikuttaa siltä että minulla tulee olemaan verkkaireiden lisäksi pukuina pukua ja frakkia. siisti mies on siisti, sillä hyvä eikös niin? nappi nauraa ja kengänkärki irvistää. siinä onkin semmoset riisipiirakat ettei paljon skeittailla. takaumia rippijuhlista. ei tosin omista.

Huomenna Ridge. siinä on kyllä todellinen sankari. tukkansa ei ole oikein voimissaan juuri nyt, mutta ei se niin paljon haittaa. sankari on sankari. Ridgen tuntien odotettavissa on lämmin ja henkevä keskustelutilaisuus, kahvit keitetään ja ruoho leikataan. Minä ainakin tiedän sen että Ridge on täydellinen herrasmies, eikä mikään kelkannaru. Ridge on sentään tippunut kattilaan ja selvinnyt siitä hengissä. ja kukapa muuten muistaa sen ratkiriemukkaan kokoperheen kaunis"momentin" eli muiston/hetken, kun Ridgen veli Thorne, ampui Ridgeä päähän tämän vieteltyä Thornen silloisen emännän, Carolinen. Caroline sittemmin traagisesti menehtyi tautiin. Mutta ei pahaa etteikö hyvääkin. Tuolla sairaalareissulla Ridge nimittäin tutustui dr.Taylor "Doc!" Hayesiin, ja hän se vasta oli pimu. Ridge ja Taylor ynnä muun kaunis-retkueen seikkailuja&konnuuksia aktiivisesti ja innokkaasti seuranneena tiedän sanoa, että dr.Taylor "Doc!" Hayes eli Hunter Tylo myöskin menehtyi kohtalokkaan taudin koettelemana. Tosin Sheila sattui ampumaan dr.Taylor "Doc!" Hayesiä. Tapahtuma josta tauti sitten lähti jylläämään. Taylor tosin on nähty myöhempinä aikoina Stephanien talon edustalla kiljumassa, mutta sehän ei todista mitään. Kunnon suomalainen raatorappari uskoo ihmeisiin vasta kun kumppari on kaivossa, joten itsekkin tyydyn lohduttelemaan Ridgeä sen sijaan että elättelisin turhia toivoja Taylorin jälleennäkemisestä. Ridgeparka, onneksi me suomalaiset naiset olemme hänen rinnallansa.

tässä lähimmät kuulumiset. harjoituksissa on ollut tekemisen meininki. ainakin tänään oli. vaatteita ja kaikkee. ja tanssia. olin innoissani. viikonloppunakin oli tekemisen meininki,paitsi lauantaina oli krapula ja se kyllä terminaattoroi minkä tahansa hyvän menon ja meiningin. mestapaikat pitäisi valita tarkemmin jos on seuraavana päivän harjoitukset. lälläriksi olen ryhtyvä, eikä edes tunnu pahalta. tämän tunnustettuani voin jatkossa kieltäytyä Putkosen päivävotka-houkutteluista suuremmalla varmuudella. enää en ole helposti houkuteltava hupakko, juon ripstailia ja kiroilen!

aijuu, lopuksi kaikille meille. vähän lihasta tiskiin.

sanoo Lonttila

Müller

rakenne

Teksti kääntyi arkiviikon päätteeksi yksinkertaisempaan suuntaan - historialliset kohtaukset etenevät nyt ajallisessa järjestyksessä, jolloin jatkumoiden hahmottaminen kirkastunee tuosta paremmin (saa nähdä mikä on lopullinen versio..).

Miehinen historiamme etenee näin:
0) prologi: viimeinen laulu + johdantorap
1) alfred jarry & aivojentyhjennyslaulu
2) puhe
3) futuristinen karnevaali
4) historiallinen avantgarde
5) viimeinen surrealisti
6) valtiollinen propagandateatteri
7) brechtin eeppinen teatteri
8) viihteellinen absurdismi (litmaskohtaus)
9) artaud eli julmuuden runoilija
10) 60-luku eli puoluepoliittisen sumutuksen teatteri
11) jean genet'n kuolleiden teatteri
12) pasolinin vaarallinen teatteri
13) heiner müllerin susisirkus
14) jumalan teatterin avantgarde
15) 90-luvun vaihteen valtiaat ja vastuunottajat
16) ykkösen epilogi: kuolleiden tanssi

Tältä pohjalta viikovloppua kohti.

e

Tatuoitu sankari

Kaverin selässä lukee suomeksi "aasian" fontilla tatuoituna "SANO EI LAKUPEKOILLE"

Surrealismin paholainen

Auto, joka ei käy hevosvoimilla

"Tilan maalari aikaa etsimässä"

Tänään on syntynyt päätteellä hivenen rauhallisempaa materiaalia Genet- ja historiallinen avantgardeosioihin. Lempeily jatkuu illalla parinkin kohtauksen merkeissä (Viimeinen surrealisti ja kakkosnäytöksen Naisten laulu).

Suvi antoi levyllisen haitarointia kuunneltavaksi. Rauhoittavaa.

eino

Hävitä sinäkin

(Elisabeth Rehn ihastui koelennolla hävittäjään ikihyviksi)

Mellakan estetiikka

Minulla on viime aikoina ollut erityisen väkivaltainen ja anarkistinen olo. Vaikka viikonloppuna potkaisin kierrepotkulla mustaa nyrkkeilysäkkiä Iisalmen ABC:llä, en ole päässyt purkamaan syvältä kollektiivisesta tajunnastani purkautuvaa painetta. Ilmeisin tällainen reaktion purkautumismuoto on suusta pääsevä hämmästyksen huudahdus. Mutta tänä iltana lämppäreissä korjaan asian. En haasta riitaa, mutta teemme Selkkauksen. Tulen tarjoilemaan muun muassa paritansseja teemana isäntä-kettutyttö, oikeistolahtari-kapinatyöläinen ja muita herkullisia asetelmia.

-aj

Siipien havinat

Kellailut lainehtivat kakkosen puolelle, vaikkei sinne juuri pitäisi kiirehtiä, vaan keskittyä nyt tähän, vanhaan, uuteen vanhan tulkintaan. Eilen, tänään, tässä joskus, mietin, trivialisoiko esityksemme "poliittisen teatterin" - tekeekö se siitä viihteellistä / asenteellista propagandaa? Onko eleemme historian suuntaan tässä suhteessa jopa militantti, väkivaltainen? Ajattelen yhtaikaa tietynlaista kunnioittavaa suhdetta tuohon maastoon ja toisaalta sitä, ettei tässä pitäisi kuvia kumarrella eikä pyhyyksiä paljon pohtia. Ehkä ainut tie on siinä, että tekee valintoja sydämellä. Niin klisee kuin se onkin, ilman sitä em. ongelmiin on hyvinkin mahdollista takertua.

Näinä viikkoina veivataan aika perustavanlaatuista pakkopullaa eli veivataan kohtauksia eteenpäin. Koko "uuden poliittisen" kollektiivinen prosessointi on, jos nyt ei jäissä, niin ainakin esitysmateriaalin työstämisen sivussa marraskuun loppuun saakka. Teatteritapaaminen toiminee tuossa tavallaan uutena sysäyksenä uuden äärelle.

Tällä viikolla bändiäänityksiä, surrealismia, Artaud´ta, Kaipaavaa, futurismi-biisiä, musiikkien kertausta ja videointia ja Heiner Mülleriä. Aenaskin. Tuhti työrupeama edessä!!

eino

mitä pieni ihminen voi tehdä maailmassa...

jossa suuret ja mahtavat opettajat ovat vallassa. ettepä kuule usko että minua jännittää...että valmistunko vai en. siis ammattiin, en vielä kokonaiseksi saraksi. vielä ainakaan.
muodollisuudet jyllää. kirjastoon piti palauttaa osasia opinnäytteestä disketillä. minä palautin sellaisella cd-levyllä. ei ehkä käy, koska ohjeissa sanotaan että disketillä. ja eletään vuotta 2005. tämä kohta toivottavasti vanha opinahjoni mikkelissä elää kai pikkaisen vanhaa aikaa..huh.

kipristelee masussa. vielä puolituntia koitokseen..

tapasin uuden teatterin opettajan jolle palautin yhden esseen joka käsittelee meidän roggista. hän oli asiasta innoissaan ja siitä että generaattorilla olen sitä tekemässä:)hyvä me! hyvä kajaani!

jäpä jäpä...inhaa tällainen ajan tappaminen. mutta eipäs muuta kuin vinhaa viikonloppua toverit!!! ensi viikolla taas räppi ja rokki ja kantri ja huutokuoro ja kaikenlainen häröily raikaa. ja joukoissanne seisoo ehken ihka uusi kultturituottaja. meikä (näin lauria lainatakseni:)

miu miu! -Sara

alku

Jos ei vielä juuri muuta, niin esityksellemme vaikuttaisi tulevan aika vaikuttava alku. Ensin poliisiksi pukeutunut poikanen räppää tervetuliaispuheen arkkukuoron säestyksellä, jonka jälkeen tulee aivojä tyhjentävää alfredjarryfunkia, esityksen hengen kutsumista esiin ja jenkkiläisestä karismaattisen herätyksen perinteestä ammentavaa yliampuvaa bluesjussiparviaisparodiaa. Tämä kaikki ei ehkä kuulosta paperilla / päätteellä miltään, mutta olo reenilöiden jälkeen on iloisen hulvaton, ja se tuntuu kelpo merkiltä.

Huonon maun rajoilta vapaaviikonloppua kohti,

eino

Mun tunnustuksia

Mu.tu.

Hei. Olen pannut teidät kuopimaan maata kuin hampsterit, leikkimään konetta, vauvaa, keijukaista, sotilasta... Taiteen nimissä. Aina kun olen häseltänyt jotkut harjoitukset lämppäreineen läpi kummastelen, miksi ihmeessä ideoitani on toteutettu enempiä kyselemättä. On mahtavaa olla epävarma, tarjota liikettä ja ideaa hämillään, mutta vielä mahtavampaa on säilyä lähes tyrmäämättömänä. Tantsujen päämäärät ja ajatukset kaipaavat kirkastamista, mutta sitä pohjaa, miltä minä olen lähtenyt - liikkeet - ei ole vedetty alta pois. Ainakaan vielä.

Olen ihastuksissani pikku yllätyksistä, joita esitys toivottavasti tulee tarjoamaan katsojille. Yleensäkin yllätykset ovat kuin sarjakuvasivuja paksun sanomalehden lopussa - jollakin sivulla kokonaisuudessa, joka muutoin on informatiivista, painavaakin tavaraa.

Tehdä kuvia. Minun tehtäväni on yrittää tehdä liikkuvia, kertovia kuvia eri taidesuuntauksista. Olisinpa sarjakuvataiteilija. Yhden tunnelman kuvaamiseen riittäisi pläntti paperia, kynä ja kenties useampia värikyniä - tämänhetkisen tanssin hien roiskeen sijaan. Mutta hien roiskeessa lienee kohtaloni. Olisinpa sittenkin tanssien tekijä. Ihanaa saada kuvaan eläviä ihmisiä, heidän liikkumisensa, luonteenpiirteensä, ilmeensä, asenteensa ja kysymyksensä: "Mitä minä tässä oikein teen ja miksi?"

Oho. Minä rupesin taas monimutkaistamaan tanssia. Ongelma on siinä, että en kehity ollenkaan ajattelussani sitä kohtaan. Siksi kai säikähdän muutoksia - muutoksen vaatiminen jo tehtyyn tanssiin (puhutaan nimillä, 60-luku-tanssiin) paljastaa sen, että kas vain, minulla ei ole ollut motiivia liikkeilleni eikä ole antaa uutta niiden tilalle. Ei tuossa ole mitään dramaattista, aika vain lienee nyt niskasta kiinni ottamisen ja toisenlaisten tuulien haistamisen.

Onpahan dramaattista. Kaikessa on dramatiikkaa - kuvitelkaa nyt sivistynyt ihminen leikkimässä hamsteria likaisella lattialla. Mihin on maailma menossa? Onko tämä hyvinvointivaltio? Ihmisiä riistetään, alistetaan. Entä hamsterit? Pitäkää lemmikeistänne huolta!

Elina Mnnnn

Marraskuu, 156:s posti

Kopassa suhisee ja kovaa. Eilisen jälkeen jäin miettimään tanssin merkitystä tässä ja toisaalta muissa aiemmissa teatteritöissäni. Mahnossa se oli vauhdin tuoja ja tarinoiden eteenpäinviejä, Mustassa Leskessä yhteisön ja ajan tuntojen abstraktimpi kuvastin. Entäpä nyt? Yhtä lailla kuin tuntuu tarpeelliselta syöksähtää ismien ja ajattelijoiden maailmaan, tuntuu tärkeältä repäistä itsensä irti niistä - tämä koskee niin tanssia kuin teatteria ja musapuoltakin. Elina viesteili eilen illalla vielä vaikeudesta uuden löytämisen suhteen, kun ollaan tekemisissä 60-luvun kliseiden kanssa. Kliseiden hyödyntäminen kun ei ole mikään piisofceik. Siinä on tietty näkökulmaharha - olennaista ykkösnäytöksessä ei ole löytää uutta vaan vanhaa, kunkin ajan, ismin, ajattelijan henki ja sovittaa nämä yhteen uudeksi kombinaatioksi pienin kommenttimaustein. 60-luvun suhteen luulen, että ongelmamme on ollut fokuksen hajaantuminen turhan yleiselle tasolle. Tämä kuuluu niin musiikissa kuin tanssissakin eilen treenaamassamme pätkässä. Täytyy keskittyä siihen, mihin kohtaus varsinaisesti porautuu - vasemmistolaisen taiteen ongelmiin ja haasteisiin.

Tykkään kauheasti sellaisesta ilmapiiristä, jossa asiat ovat prosessoinnin ja muotoutumisen tiellä, eikä mikään ole kirkossa kuulutettua - niin hermoja raastavaa ja vittumaisen hidasta kuin se välillä onkin. Täällä on selkeästi myös opiskeltu tällaista työtapaa, osin varkain, osin täysin tietoisena toimintana. Olennaista on kysyä oikeita kysymyksiä ja pysyä liikkeellä niiden äärellä.

eino

wuuh

Kerroin Veljelleni tulevasta Litmasen roolistani. Tuntui, kun hän olisi ollut ensimmäistä kertaa ylpeä minusta. Käykää tsekkailemassa myös Rakkauden Näyttämön blogia..

Rakkaus, runoilija, rakkausrunoilija