jestas sentään

hey sorry blogger, old chap.
tosiaankin, olen vähän unohtanut kirjoitella tänne kuulumisia. mitähän sitä? jalkapohjista sen näkee, paskaa purkkiin ja lepakkolaboratorioon!

jännättää. suomesta tulin ja saksaksi olen tuleva. ich a´m donnerslug. vaikuttaa siltä että minulla tulee olemaan verkkaireiden lisäksi pukuina pukua ja frakkia. siisti mies on siisti, sillä hyvä eikös niin? nappi nauraa ja kengänkärki irvistää. siinä onkin semmoset riisipiirakat ettei paljon skeittailla. takaumia rippijuhlista. ei tosin omista.

Huomenna Ridge. siinä on kyllä todellinen sankari. tukkansa ei ole oikein voimissaan juuri nyt, mutta ei se niin paljon haittaa. sankari on sankari. Ridgen tuntien odotettavissa on lämmin ja henkevä keskustelutilaisuus, kahvit keitetään ja ruoho leikataan. Minä ainakin tiedän sen että Ridge on täydellinen herrasmies, eikä mikään kelkannaru. Ridge on sentään tippunut kattilaan ja selvinnyt siitä hengissä. ja kukapa muuten muistaa sen ratkiriemukkaan kokoperheen kaunis"momentin" eli muiston/hetken, kun Ridgen veli Thorne, ampui Ridgeä päähän tämän vieteltyä Thornen silloisen emännän, Carolinen. Caroline sittemmin traagisesti menehtyi tautiin. Mutta ei pahaa etteikö hyvääkin. Tuolla sairaalareissulla Ridge nimittäin tutustui dr.Taylor "Doc!" Hayesiin, ja hän se vasta oli pimu. Ridge ja Taylor ynnä muun kaunis-retkueen seikkailuja&konnuuksia aktiivisesti ja innokkaasti seuranneena tiedän sanoa, että dr.Taylor "Doc!" Hayes eli Hunter Tylo myöskin menehtyi kohtalokkaan taudin koettelemana. Tosin Sheila sattui ampumaan dr.Taylor "Doc!" Hayesiä. Tapahtuma josta tauti sitten lähti jylläämään. Taylor tosin on nähty myöhempinä aikoina Stephanien talon edustalla kiljumassa, mutta sehän ei todista mitään. Kunnon suomalainen raatorappari uskoo ihmeisiin vasta kun kumppari on kaivossa, joten itsekkin tyydyn lohduttelemaan Ridgeä sen sijaan että elättelisin turhia toivoja Taylorin jälleennäkemisestä. Ridgeparka, onneksi me suomalaiset naiset olemme hänen rinnallansa.

tässä lähimmät kuulumiset. harjoituksissa on ollut tekemisen meininki. ainakin tänään oli. vaatteita ja kaikkee. ja tanssia. olin innoissani. viikonloppunakin oli tekemisen meininki,paitsi lauantaina oli krapula ja se kyllä terminaattoroi minkä tahansa hyvän menon ja meiningin. mestapaikat pitäisi valita tarkemmin jos on seuraavana päivän harjoitukset. lälläriksi olen ryhtyvä, eikä edes tunnu pahalta. tämän tunnustettuani voin jatkossa kieltäytyä Putkosen päivävotka-houkutteluista suuremmalla varmuudella. enää en ole helposti houkuteltava hupakko, juon ripstailia ja kiroilen!

aijuu, lopuksi kaikille meille. vähän lihasta tiskiin.

sanoo Lonttila