Äänityksistä, vielä kerran

Nauhoitukset ke ja to 7.-8.6. klo 16-22 Sissilinnassa. Olkaa ajoissa. Saran ja Juhon suhteen päivä lienee torstai, eli piipahdatte äänityksissä kesän treenien lomassa. Perjantai näyttää nyt muutenkin huonolta kuin Samin suhteen. Livetaltiointi, muuhun ei oikein mahkuja. Jos kysyttävää, soittakaa.

Äänitettävät biisit siis Maailman suurin bensavarkaus osat I-VII, futurismi, Saran rap, Kaipaava, ehkä Pasolini.

eino

Nauhoituksista

Heipä..

Kirjoitan tänne nyt kun huomasin, mutta pitänee sopia oikeasti myöhemmin. Eli asiani koskee noita nauhoituksia. Siis. 7.-8. päivä onnistuu noin pitkään touhuilla, mutta vitun 9. päivä on niin katala, että olis kiva jos voisi sovittaa aikaisemmalle kellon ajalle, ku mulla (tai siis isällä, mutta minun pitää olla siellä ruuvaamassa) on kauan aikaa sitten sovittu keikka jormualla ja pitäis olla siellä jo klo 18. Minä siis ehdottaisin näin tässä alustavasti. soitan ehkä jollekin asian tiimoilta - ilkalle ehkä.

Jos voisi tehdä siten, että voisi tuona päivänä aloittaa maybe klo 10-12 niin olis rok.

Ja lisäksi sellaista, että onko tuo sissilinnan näyttämö se paikka jossa tämä tapahtuu? Cause jos sississä on jengi töissä päivällä, niin olisi varmaan sama tehdä näin loma-aikaan päivällä genellä, jos siellä ei mitään toimintaa ole siis. KUn minun tietääkseni kyseessä on kuitenkin live-tyyppinen ratkaisu nauhoituksen suhteen, ja suomeksi sama: ruuvaa mikseriin hyvät soundit ja balanssit miksataan livenä, ja tämä työnnetään livenä md:lle.

Joo, mutten jaarittele turhanpäiväisiä enempää..



Terveisin,

Sami Juutinen

Kummituseläimet huomio!!

Meillä on keikka pe klo 15. Tavataan Genellä, jos on hyvä sää mennään ulos. Tilaajat tottelevat nimiä Heidi ja Jenni ja he haluavat oppia myös tekemään kummituseläimiä. Tulkaa kaikki, jotka suinkin pääsette.

eino

Keväthautajaismeininkiä

Kylttijamikuvia

diipadaapadaiju

Panen teatterilehden kritiikin tuonne sivulle kun se lähetetään sähköpostitse mulle. Ilmestyi siis jo tänään. Siihen asti jutun voi lukea genellä. Seinäjoen esitys on suurella näyttämöllä ja yksi esitys siksi, ettei suuren näyttämön juttuja koskaan esitetä festarilla kuin kerran.

eino

äänitysajoista

Bändin äänitykset pidetään silloin 7.-9.6. Varatkaa kalenteriin ajat 16-22 joka päivä (siis Ilkka, Matti, Unna, Suvi, Sami J. ja Maria). Katotaan vielä myöhemmin, mikä päivä Juho&Sara ja mahdolliset muut tulee. Paikkaa selvitellään vielä, todennäköisesti se on Sissilinnan näyttämötila (varsinaiseen äänitysstudioon bändi ei mahdu). Selvittelemme Samin ja teatterin porukan kanssa, miten homman voi ja miten se kannattaisi hoitaa. Ilkka & Matti voisi miettiä biisilistan valmiiksi. Mun puolestani siis ainakin kaikki kakkosen biisit (paitsi hyminä?) ja futurismi. Kaipaavan vois nauhoittaa kans, mut niin, että sen jakelee tallenteena sitten vaikka vain työryhmälle - eli jos levyä joskus haluaa myydä, se ei ole siellä tekijänoikeudellisena rajoitteena.

Kuulin tuossa juuri pikkulinnuilta että herrat poliitikot Hannu S. Kemppainen ja Antti Kela olivat kovasti puhisseet sunnuntain esityksemme jälkeen ja väliajalla että "perkele olisi pitänyt tarttua siihen mailaan, mutta että toisaalta, niillä olisi sitten mennyt kyllä koko esitys pieleen..." Harmi kun eivät tarttuneet! Kuuma peruna tässä tapauksessa lienee vähemmän kuuma sivistysjohtajamme. Go go, kepulaisten ärrimurrien ähisevä yhteistyö!! Mutta mukavaa kun kävivät katsomassa!

-eino

Genen popula ja työryhmän häröt,

Tervetuloa minun ylppärijuhlissa käymään 3.6 klo 15->
osoitteeseen Teppanantie 14.

-Sammy Jay

Lööppitapahtuma tsadissa

Lisäys edelliseen

Tuohon päälle kalentereihin vielä saunailta (luultavimmin luonamme) la 19.8. klo 18--> . Bändin treeniajat selviävät, kun saan Prikaatilta vahvistuksen Samin ja Matin osallistumiselle turneeseen.

eino

Seinäjoen ajat ja lämmitysajat

Tässä Seinäjoen alustavat ajat ja lämmitysajat. Pankaa kalenteriin!!!

ma 21.8. klo 16-22 treenit / G
ti 22.8. klo 16-22 treenit / G
ke 23.8. klo 19 kotiesitys / G (paikalla klo 17)
to 24.8. klo 15 bussi Seinäjoelle lähtee Geneltä

(tästä puuttuu vielä varsinainen pystytysaika, siitä pitää puhua Lautanen Somalian verta -porukan kanssa)

Yksi esitys Seinäjoella pe 25.8. 17:30-20:45
Rakennusaika pe 25.8. 9:00-17:00
Purku pe 25.8. 21:00-22:00 ja la-aamuna 9:00-10:00 (tarvittaessa)
La ja su muiden esitysten katsomista.
Paluu Kajaaniin su n. klo 16, perillä n. klo 21.

Tilasta en tiedä vielä.

Eino

Kysymys

Noh, Elina, haluatko tutkia lukemalla vai tanssimalla?

mul panacodin kaiho soi, (vasemmassa) rinnassani toverit oi...

heräilin ja pukeuduin, mukava tunne lähteä viimeiseen paskaan. jospa nyt viimeisen esityksen kunniaksi soittaisin hyvin yhden intron.
näin unta lordista ja wagnerista(siasta, en säveltäjästä, ei euroviisujen jälkeen), yrittivät myydä ovelta ovelle teflonkalsareita joihin ei lika tartu.
sitten pajatin esitelmää tekevälle ystävättärelleni puhelimessa 59minuuttia teatterin asemasta suomessa, yllätyin kun minulla oli niin paljon sanottavaa.
nyt sitten toivon että hiukseni peseytyvät itsestään ja ehdin maalaamaan vähän kylttejä.

Hard Rock Hallelujah!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

VOI HELEVETTI! VITTUA!SAATANA JA PERKELEEN JUMALAUTA MINKÄ LORDI KOKO SUOMEN KANSAN HYVÄKSI TEKI. Ei kyllä tuu viimesestä esityksestä mittään, ku näin kävi.Eihän sitä voi muuta ajatella!!!!!!!Jes, sain olla eka joka kirjoitti lordista tänne juttua!
PS: (Tämä on totta) Mun isä tuntee LOORDIN!!! Se on ollu samalla JOULUPUKKIKURSILLA sen kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

By: Sami Aleksis (lordi motherfucking sainari) Sainio

kajaanin nouseva nuoriso

Välitilinpäätös

On tainnut jaksu hieman hiipua tämänkin blogin suhteen. Ymmärrettävästi. Henkilökohtaisesti pelkän oman blogin pitämisessä on tällä hetkellä vaikeuksia - kirjoitukset ovat tyyppiä "tänään täällä tapahtuu tämmöistä ja olo on ihan kiva". Kyseessä ei kai ole minkäänasteinen depis loanheittelyyn keskittyneen kirjoittelun suhteen, vaan etäisyyden tarve ja jonkinlaisen hapen saaminen. Yhtä kaikki, tuntuu haikealta, hienolta, surulliselta ja hyvältä jättää tämä proggis nyt vähäksi aikaa kaapin päälle kuivumaan ja odottamaan festarituulien puhallusta.

Kolme esitystä ja sisso. Yritin vääntää jonkin sortin settiä Kainariinkin vielä - halusin ja haluaisin puhua vielä muutamasta asiasta, mutta vaikka mesitsi on kirkkaana kaalissa, se ei oikein ulostu päätteelle. Kesäkuu tulee ja tämä keskustelu unohtuu. Silti jotain hyvää koko rasittavassa juupas eipäs -jaagailussakin on. Keskustelun syntyminen itsessään on jo arvo, puhumattakaan niistä konkreettisista positiivista käänteistä, mitä uumoilen tämän mökin jatkon ylle nyt syntyvän.

Reilun viikon päästä alkavat kesäteatterin treenit. Tuntuu virkistävältä tehdä kevyttä, tehdä muuta, tehdä valmista tekstiä, keskittyä yksinkertaiseen, keskittyä lapsiin, keskittyä kesään. Syksystä en tiedä vielä mitään. Kalenterissa lukee töiden puolesta Kajaanin Teatteritapaaminen ja siinä se sitten onkin. Ehkä opetan jotain. Tai teen soolon. Ja kalastan - sain lahjaksi eräänlaisen kurssinkin kalastuksen tiimoilta kun viime keskiviikkona vanhenin. Ja hoidan kotia. Ja käyn katsomassa esityksiä ja nautin toisten tekemisestä.

Tähän asti ajan saaminen oman tulevaisuutensa kelailulle on tuntunut pelkästään mahtavalta. Toivottavasti peikot eivät iske päälle tulevienkaan kuukausien aikana. Seuraavat avaukset tuntuvat jotenkin harvinaisen suurilta ja merkittäviltä askeleilta. Tämän esityksen jälkeen ei voi tehdä ihan mitä tahansa huttua. Eikä tietysti minkään muunkaan esityksen jälkeen, saa eikä pidä.

Viimeistä siis viedään. Juhlinnan kautta!

einonne

Tämän kuvan löytämisessä oli jotain hauskaa...

"On niitä joiden täytyy rekee ylämäkeen työntää

tajutakseen että joskus mäki on myös myötäistä". Leijonamieli ja putkimiehet tuuttasivat tosiaankin lauluja sadepäivän varalle.

Ajattelin kirjoittaa anteeksipyynnön reiluuden nimissä, koska olen ollut ärmeä ja nyreä Paskan näytelmän suhteen viime päivät. Anteeksi. Tuntuu, ettei teatteri nyt mahdu sydämeen samoin kuin vielä hetki sitten. Sanominen, elehtiminen ja kontaktit tuntuvat piileksivän suuren kiven takana, työn ja tuskan alla. Teatterista ja politiikasta on puhuttu niin paljon. Miksi ei voisi olla jo valmista?

Olipa mielentilani eilen mikä tahansa, yleisöä oli edelleen mukava seurata. Saa nähdä, miten käy tänään.

Elinam

Ooooh...

Eka kerta ku käytän tätä bloggeri-tsydeemiä...en aivan tiedä mitä teen, mutta jospa kaikki menis hyvin ja tämä ilmestyis sinne muiden tekstien joukkoon.

Huolettaa, miten jaksaa vetää tulevat esitykset. Ihan ku mun pitäis siellä jaksaa TEHÄ oikeesti jotai. Biisitkin tuntuu menevän paremmin nyt ku on pitäny taukoo. Toivottavasti vire jatkuu vielä perjantai-iltanaki. Mut oikeesti! Mä oon päivät töissä ja ainaki toistaseks oon ollu illat tosi väsyny, mikä johtuu tietysti myös siitä et syön antihistamiinia. Voi tulla vähän passiivinen kummituseläin. No! Ei ole ongelmaa jota Masa ei voisi ratkaista!! ..köhköh...spiidi...köh.. Ja toisekseen ne oireet joihin mä syön antihistamiinia. Mun nenä joko vuotaa tai sit on täysin tukossa koko ajan. Ei kiva... Ei viittis koko esityksen ajan niiskuttaa ja niistellä.. ..sorisori....*niisk*..sorisori...

Viime päivinä on oikeesti vituttanu, mut jotenki sitä aina jaksaa pysyä pirteenä. Kyllä asiat vielä suttaantuu.
...parempi ois..

MItä vielä

Olen liekeissä. Tai sitten vain kuvittelen niin. Päiväni ovat tupaten täynnä koulua, teknisiä töitä, julisteita suun muuta sälää. Basson kolaamista tyttöjen vessan kellarissa. Vielä pitäisi latoa kaaliin viimeiset uuden tekstimuutokset. Yötöiksi menee väkisin. Alkuviikosta olin innoissani viikonlopun uusista vedosita, nyt minua vähän jännittää ja ahdistaa. MIten osaan taas virittäytyä Paskan näytelmään tunnelmaan: siihen hieltä ja paskalta haisevaan mentaaliseen tilaan, joka pitkin talvea tuntui just oikealta.

Nyt pitää mennä uittamaan hydrokopteria.

-aj

Riku kävi tuossa ja harmiintui kun meillä on seuraava esitys pe eikä to. Joo, mutta niin.

Tympii vähän nyt kun en ehdi tekemään saamaani kesätyöurakkaa edes kokonaan, kun pitää kesken sen lähtä inttiin. Perseestä, mutta olkoon sitten. Teatterille en päässyt eikä nyt ehkä kiinnosta lähtä yrittämään minnekkän ulkomaillekaan sitä hommaa ku ei oo varaa moiseen.

Vittu, taidan karata Ruotsiin.

Sam

-

Moi. Heh. Olen astetta hauskempi tyyppi, kun en kirjoittele tänne. Väärin minulta. Mutta jos olisi anna palaa-bloggeri niin hyvin todennäköistä, etten kirjoittelisi sinnekkään. Eilen yöllä tuli mieleeni kirjoittaa jotain tyylikästä ja hyvänkuuloista tänne, että MITKÄ FIILIKSET MULLA ON KESÄÄ KOHTI! Mikäs siinä. Kohta Anna Palaa on takana ja sitten alkaa Paska Näytelmä. Eilen ensimmäistä kertaa teatterihistoriassa repesin lavalla. kahdesti repesinkin. Ensimmäinen repeäminen sattui kello 13:00 esityksessä ja toinen sattui kello 19:00 esityksessä. Kummassakin vain sen takia, kun Moilasen Pekka kertoi vitsin kuulantyöntäjästä monta tuntia ennen ensimmäistä esitystä.
Kaikki alkoi siitä kun soitin Pekalle yhdestä kuulantyöntäjästä ja kerroin, että sillä oli pompula päässä. No mitä Pekka sanoin siihen pilasi 2 esitystäni ja vähän muidenkin.
"Liimaa sille nakki niskaan niin se yrittää syödä sen ja sillä menee niskat nurin."
Missä minun viimeisetkin keskittymiset on?

Wau. Isä tuli just kotiin kun kirjoittelin tätä ja se sanoi, että meidän mökillä oli joku kaveri hukkunut. Sen hukkuneen kaveri oli yrittänyt pelastaa sitä narulla, mutta siitä narusta ei koskaan saatu kiinni. Ilkeetä touhua. Se oli kelkkaillut. Lumi oli kait pettänyt alta. Talvi. Tämä on tosi outoa, mutta minä taidan kaivata talvea takasin. Sitä aikaa kun viimeksi kirjoitin tänne blogiin. Minulla on tällä hetkellä niin kuuma, jota vain pakkanen voi hellittää. Viime talvestahan on niin lyhyt aika, mutta silti minulla on ikävä sitä. Sillonhan Anna Palaa-esitykset oli vain hauskoja pikku puheen aiheita.
Talvella, kun en vielä nähnyt pompulaa kuulantyöntäjän niskassa. Talvella, jolloin Rakkauden Näyttämökin oli vain minun pikku fantasiani. Talvea, jolloin olisin odottanut Kainuun Sanomien keskustelupalstoja innoissani. Talvea, kun minulla oli vielä rahaa kebabiin. Talvea, jolloin odotin vielä Paskan Näytelmän esityksiä. Talvea, jolloin olisin mennyt kouluun enkä olisi jäänyt kirjoittamaan UUDEN POLIITTISEN TEATTERIN TUTKIMUSTPRJOJEKTIN blogiin. Talvea, jolloin olin vielä innoissani kesästä. Talvea, jolloin en hermonnut kavereilleni ja vanhemmilleni. Talvea, jolloin häkellyin Jonne Putkosen näkemisestä. Talvea, jolloin en herkistellyt. Talvea, jolloin sain ilman mitään syytä tarttua koulunkäytävällä yhteen punatukkaiseen tyttöön. Talvea, jolloin puhelinlaskuni eivät olleet lähellä 100 euroa. Talvea, jolloin olisin halunnut jäädä generaattorille soittamaan rumpuja harkkojen jälkeen. Vittu. Vittuun ne kaikki. Vittuun Kesä. Vittuun Anna palaa, Vittuun Paska Näytelmä, Vittuun vanhemmat, Vittuun kaikki tampereella asuvat. Vittuun Rakkauden Näyttämö. Vittuun bändimme. Vittuun seuraava ruotsin tunti. No siis jos nyt ruvetaan luettelemaan niin vittuun kesäteatteri ylä-aste tyttöineen. 40 hakijaa? Miksi ne haluavat olla kissoja koko kesän? Vittuun voiton päivä. Saksan olisi pitänyt voittaa niin olisi ikuinen talvi.

Tai sittenkin elokuvasta 25 hour lainaten. Elias, painu sinä vittuun.
Tehkää minusta elokuva, jooko!

Eilen näitä asioita miettiessäni, rostovista lähdettyäni siinä kun käännyin amikselle, minuun taisi iskeytyä melkoinen takatalvi. Amikset ne vaan ajeli takanani kesärenkainiin.

Elias (mun letti on paskainen)

kaikki paitsi haravoiminen on turhaa

luin aiemman kirjoitukseni ja voin ilokseni todeta ettei hätä ole ollenkaan tämän näköinen. kun panee haravoiden pari päivää, tuoksuttelee narsisseja ja multaa, alkaa olo olla heti paljon parempi. muutama tiivis päivä kotosalla on auttanut unohtamaan surun ja murheen, kiukun ja turhautumisen. kyllä täältä vielä noustaan, ihan kuin ne kaikki kotipihan kukkasetkin vaan tupsahtivat lumipenkan alta.

puuhastelen päivän esitysvaatteiden kimpussa, maalaan kylttejä ja juoksen kaupoissa hakemassa tarpeistoja. pääsee hissunkissun takaisin paskan tunnelmaan maalihöyryssä ja silitysraudan ääressä. pidetään myös yksi palaveri teatterikerhojen merkeissä. on positiivinen olo sen suhteen, sillä syksyksi tulee varmasti muutama kerho lisää. kaupungin lapsukaiset pääsevät valloittamaan näyttämöämme yhä enenevissä määrin.

unnalle voimia sairaalaan ja eiköhän pienempi pusero järjesty jos tarvetta tooooodella ilmenee:)

mui mui mussukat. taidan jo aika paljon odottaa viikonloppua. näin se mieli muuttuu. onneksi.

sara

Hoksasimpa nyt viimein tulla tännekin jotain kirjoittamaan, vaikka tämänkin ehkä lukeekin useampi työryhmään kuulumaton kuin kuuluvainen. Ei minulla ehkä asiaa ole, tulin juuri ensimmäiseltä ajotunniltani, se oli metkaa. En yliajanut pikkulapsia enkä puhelinpylväitä, ja olen sopeutunut kolmanteen olemassaolevaan polkimeen, kytkimeen, jonka olemassaolosta minulla ei ennen autokoulun alkua ollut aavistustakaan.
Torstaina olisi ilmeisesti pystyttelyä, en osallistu vedoten (valitettavan) pakolliseen läsnäoloon sairaalassa. Tohtori tiesi kuitenkin kertoa että perjantaina pitäisi onnistua soittamisen, ei siis ongelmaa. Ehkä voin vedota pienemmän laamapaidan tarpeeseeni nyt kun yläruumiini pienenee radikaalisti.

Kirjoittelu, tai kirjoittelun laatu ja sanoma, Paskasta on monesti nyt ärsyttänyt. Kuinka monta kertaa asiat viitsitään käsittää (ainakin puoliksi tahallaan) väärin. Liian moni ihminen provosoituu vain omien juuriensa tai nojatuolinsa hättyyttelystä eikä ymmärrä katsoa sitä silmään juuri lentänyttä rikkaa pidemmälle. Jos olisimme käyttäneet Kajaanin kaupunginteatterin, Riston ym. sijaan esimerkeissä Guayanan kaupunginteatteria ja jotain herra Adolf Hitleriä, ihmiset ehkä olisivat nähneet itse esille nostettavan asian. toisaalta olisiko keskustelua sitten syntynyt.
(tämä "sota" kaupunginteatterin ja harrastajateatterin välillä on naurettava, ymmärryksen riemuvoitto jos nyt edes se saatiin kitkettyä tässä kainuun sanomain järjestämässä keskustelussa jossa en edes ollut. sekin harmittaa, mutta olin toki mieluummin oulussa vatsataudissa. puolustan ärhäkkäästi mielummin omaa yhteisöäni vessanpytyn kanssa kuin höpöttelen teatterin tehtävistä)

onhan se kevät tullut kaikesta huolimatta, vaihdan sukat ja menen ulos.

unna

Pystytysaikataulu

Tulee tässä. Elää tietysti tilanteen mukaan, mutta pyritään tähän.

TORSTAI

KLO 15 Anna palaa -jengi ulkona
15-->23 Heidi, Sami, Niko ja Marko pystyttävät, Niko mahdollisuuksien mukaan
klo 17-19 KAIKKI pystyttävät, podestot paikoilleen, samoin arkut, äänikamat, soittimet
klo 19-22 juttutuokio + lukuharjoitus, kaikki esiintyjät + bändi + tekniikka mahdollisuuksien mukaan

PERJANTAI

klo 9-14 tekniikka pystyttää, klo 14 oltava valmista
klo 9-14 taulut paikoilleen, eino & kaikki joilla on aikaa
klo 14-14:30 porukka paikalle, omat kamat paikoilleen
klo 14:30-16:30 tekninen läpimeno, kaikki valovaihdot, kaikki/miltei kaikki biisit, yleisökontaktit ja "hanskassa"-kohtaukset skipataan, kaikki tanssit katsotaan
klo 16:30-17:30 tauko
klo 17:30 valmistautuminen esitykseen alkaa
klo 19 esitys

Soittakaa jos kysyttävää.

eino

reissu tuli tehtyä

Olen taas Kajaanissa. Valehtelematta olo on sen takia aivan ihana.Tornion reissut ovat vuoden aikana vain harventuneet ja nyt viimeistään tuntuu siltä että en enää koskaan voi kotiutua sinne.Ihan niinkuin olisin hypännyt johonkin edelliseen elämään ja tullut nyt takaisin.Sitä unohtaa niin äkkiä kaikki asiat jotka ennen olivat jokapäiväisiä.Olen unohtanut entisten hyvänpäivän tuttujen nimet, kadut ja sen,miten litteä kaupunki tornio on.Olo on siellä ahdistunut ja ikävöin takaisin tänne.Tiedä sitten miksi mutta Kajaani tuntuu tämän lukuvuoden loppumetreillä enemmän kodilta kuin tornio ikinä.Täällä olo on rauhallinen, ei ole kiire pois tai lentele sellaisia ajatuksia päässä kuin "sitten kun pääsen pois täältä,niin..".On tietenkin todennäköistä ja suotavaa että sen tapaisia ajatuksia tulee jossain vaiheessa,esim. lukion jälkeen tms mutta nyt olo on hyvä.
Kesä taitaa tulla kohta.Ulkona on niin ihanaa että taidan kohta kaivaa itselleni kuopan tai rakentaa majan ja menen nukkumaan ulos.
näkyillään,

Johanna

Hey, Bungalow Bill

Olen viimeaikoina tuskaillut pääsykoejuttujen kanssa. Päätöksiä hakujen suhteen piti tehdä niin aikaisin Paskan esitysaikataulutuksista johtuen, että mieli on kerinnyt muuttua muutamaan kertaan. Pääkohde on pysynyt paikoillaan, mutta yksi lisäkohde tullut ja kahta olen ehkä heivaamassa poikke...jos ensi viikolla selviäisi tuleeko pääsykoekutsuja, päätöksiä voisi alkaa tehdä.

Sara ihanus oli pessyt esiintymisvaatteet.
Totisesti, täytyy käydä ensi viikolla pehmittämässä ja silittämässä se housuläjä; kangas on extra kopristuvaa ja rypistyvää laatua.

On tullut jauhettua Paskaa ja ihan muutakin ja nautittua uskomattomasta keväästä! Voiko olla mahdollista, että on näin lämmintä? (Sitten minä kesällä tuskailen, että voi kun olisi jo syksy...)
Saisi tosin sataa romauttaa edes kerran. MinäKIN kärsin jonkinsortin allergisesta nuhasta.

Musiikkiopistolla on tiistaina kevätkonsertti ja sinne menen soittelemaan sambaa...Haitari on minulle niin rakas. Olen innostunut soitosta mahdottoman paljon tämän vuoden aikana - on ollut enemmän aikaa palkeiden ja näppäimien äärellä. Jos saisi jotain valmiiksi vain...Zolotarjovin lapsisarjaa väännän nyt muuten vain. Se on vänkä. Haitaristani oli muutes matala e kieli poikki! Siksi se dissonoi. Nyt on korjattu ja "E" mörähtelee tavalliseen täyteläiseen tapaansa.

Taidan painua pääsykoekirjan äärelle...

Seuraavat vedot viikonloppuna. Sitten nähdään armas raggarijengi!


-Suvi-

on aika surullinen olo..

niin. vaikka aurinko paistaa ja muutenkin kaikki kai hyvin. silti on surullinen olo.

tuntuu että vedän hirveää kivirekeä peressäni. koko maailmaa. on surullinen olo etten tee tarpeeksi. on surullinen olo että vain surkuttelen. on surullinen olo etten osaa artikuloida tätä oloani ulos oikein.

sexton sanoi eilen illalla että hänen päässään asiat kuulostavat paljon järkevimmiltä, mutta kun ne sanoo ääneen, asiat eivät kuulosta yhtään siltä mitä tarkoitti. minulla on sama tunne.

tämä esitytauko on tuntut todella pitkältä. niin paljon on tapahtunut tässä välissä. minua suoraan sanottuna hirvittää ensi viikonloppu. pelottaa esittää. ja se ei ole hyvä se. mutta minä en halua tapella ja jankuttaa. en halua aiheuttaa pahaa mieltä enää kenellekään. en haluaa huutaa, että maailmassa on niin paljon huolta, murhetta ja vääryyttä. kun kukaan ei kuule kuitenkaan. toivottomuus ja väsy. typerä olo. typerä tyttö.

kesäteatterin valintatilaisuus alkaa. toivottavasti paikalle tulee paljon nuoria, lapsiakin. kaipaan ympärilleni välittömyyttä, vilpittömyyttä, mielikuvitusta ja energiaa. en realismia, paatuneisuutta ja surua. en enää tämän enempää..

sara

Mistä Paskan näytelmän pitäisi puhua?

Hmm.
En päässyt torstaina paikalle keskusteluun, mutta lehtijutun perusteella minulle jäi kyllä semmoinen tunne, että tapahtuman päätarkoitus oli saada mielenkiintoinen lehtijuttu. Ja keskuttelu vaikutti pyörineen varsin tiiviisti Paskan ympärillä, vaikka piti puhua teatterista yleisesti, kai.
Jälkikäteen hieman harmittaa tosiaan, etten paikalle päässyt. Olisi tehnyt mieli kysyä "Mistä teatterin pitäisi puhua" -kysymyksen asettajalta, että mistä teatterin ei pitäisi puhua. Minusta tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että teatterin pitäisi/ei pitäisi puhua jostakin. Mikäli keskustelun otsikko oli tuo, niin ilmeisesti siis on asioita, joista ei pitäisi puhua? Ei kai sitä muuten haluttaisi rajata?

Eskon kanssa koetettiin hieman avata tätä kysymystä, ja selvittää itsellemme, miksi näin kysytään. Yksi vastaus on kenties näkemys teatterista viihdyttäjänä, jonka tehtävä ei ole pistää ajattelemaan, tai ainakaan kyseenalaistaa. Ymmärrän tämän näkökohdan, vaikken allekirjoitakaan. Teatteri on monille sitä paljon puhuttua "viihdettä", eikä siltä haluta kylmää vettä niskaan. Minulle vastaava voisi olla vaikkapa jalkapallon katsominen, tosin jalkapalloa katsoessa ei tarvitse pelätä "mesitsiä".
Toinen mahdollinen syy voisi olla vallanpitäjien suunnalta tuleva paine. Siis että teatterista ei haluta kyseenalaistavaa foorumia vaikkapa median rinnalle.

Minä näkisin asian siis niin, että teatterin ei haluta kyseenalastavan. Mutta miksi?
Ilmeisesti meillä nuorilla harrastajilla on vielä jonkinlainen naiivi lapsenusko siihen, että sananvapaus tarkoittaa sananvapautta, ja että sanomalla asiat ääneen voi vaikuttaa, emmekä siksi pidä kyseenalaistamista pahana ja vältettävänä asiana.
Mutta niin meistä tulee vihaisen ohjaajaklopin johtama radikaali raggariporukka, joka hyökkää holtittomasti joka suuntaan ja näyttää sen verran arvelluttavalta että pitää järjestää tämmöisiä hienoja keskustelutilaisuuksia, jotta ymmärtäisimme tehneemme kaiken turhaan ja lopettaisimme tällaiset turhanpäiväisyydet. Tiedä vaikka tällä menolla polttaisimme makasiinit.

Ja mistä Kaikkonen tietää, mitä esityksemme antaa "tavalliselle kansalle"? Hän ilmeisestikään itse ei kuulu tähän joukkoon, jos on kerta ymmärtänyt hienon taiteemme. Ketä on se kansa? Jos tavallinen kansa tarkoittaa ei-taiteilijoita, niin en pysty silminnäkijänä allekirjoittamaan väitettä, etteivätkö hekin esityksestä voisi vaikuttua. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin Kaikkonen käyttää sanamuotoa "ei ole tarkoitettu tavalliselle kansalle". Mitä sellaisia asioita sanomme, joiden ei pitäisi tulla tavallisen kansan tietoisuuteen?

Laasoselle täytyy nostaa hattua viisaista sanoista ja käytöksestä. Hän tuntuu olevan ainoa henkilö tässä keskustelussa, joka ei provosoidu, ainakaan asioita pureksimatta. Ja lisäksi hän on harvoja, joka tuntuu ottavan sanomisemme vakavissaan.

---------

Kesä on tullut tänne pohjoiseenkin. Ristijärvestäkin oli jäät melkein kokonaan tiessään. Oikein nostalgista meininkiä oli eilen ilmassa, kun vanhojen kunnon Roinisten veljesten kanssa harrastettiin autoilua ja Eläkeläisten kuuntelua. Edellisestä kerrasta olikin vuosikausia.
Muutaman vuoden poissaolon jälkeen katsoo näitä tuttuja maisemia aika eri tavalla. Kaikki näyttää ihan hemmetin siistiltä. Kauheasti vanhoja autioita taloja, joihin tekisi kaikkiin mieli muuttaa asumaan, ja muutenkin kaikkia juttuja, joihin ei kaupungissa törmää. Eilenkin tuolla raitilla juoksi koko illan semmoinen musta koira, joka säntäili autojen perään ja seurasi yhtä kävelyllä ollutta pariskuntaa ties kuinka kauan. Mahtava meininki! Kukaan ei sitä koiraa tuntunut kaipaavan, ja se vaikutti aika leppoisalta veijarilta, niinkuin me maalaiset yleensäkin.
Pitäisi vissiinkin ottaa kattopellit irti tänään, siinäpä vasta puuhaa.

Vieno-koira tuli justiin lenkiltä, ja nyt se tuossa makoilee ja tuijottaa. Kovasti näyttää lämmin olevan.

Olipa kyllä toivottoman näköistä jääkiekkoilua eilen, huoh.

Noh, eiköhän tämä jo riitä.

Ilkka

Jos minä olisin pianisti, soittaisin jumalauta vaatekomerossa.

Äiti suutahti minulle tänään ja sanoi, että minun olisi jo korkea aika aloittaa oma osani suursiivouksesta. Saatan ehkä mahdollisesti olla koko loppukuun kaukana Kajaanista, enkä näin ollen ole tuolloin kykeneväinen puunaamaan parketteja juhlia varten. Rupesin siis nöyränä selvittämään työpöytäni kaaosta, joka oli ehtinyt syntyä viime kuukausien aikana.

Minä säilytän kaiken. Kyllä vain, kaiken. Anna minulle jotain tänään – sanotaan vaikka pieni paperilappunen, jonka reunaan on kirjoitettu naseva anekdootti tai raapustettu omintakeinen kuva – kysele samaista jotakin muutaman vuoden päästä ja voin antaa sen sinulle takaisin. (Pienen etsinnän jälkeen kylläkin, koska se on hautautunut niiden muiden joidenkin alle jo ajat sitten.)

Kaiken hyvän lisäksi minulla menee hirveän kauan tavaroiden järjestelyssä, sillä rupean aina tutkimaan löytöjäni. Se syö hirveästi aikaa, mutta on samalla uskomattoman mielenkiintoista. (Tätä vauhtia juhlimme ylppäreitä elokuun lopuilla.) Tämän päivän aarteisiin kuuluu hurjasti kaikkea kivaa, esimerkiksi käyttämättömiä konsepteja, siskolta lainattu Tehoa tekstinkäsittelyyn –kirja (minun piti opetella kymmensormijärjestelmä, mutten ole harjoitellut sitten syksyn), ruotsin yo-tulokset, punjabi-housujen ohjeet, Ylioppilaslehdestä leikattu lehtileike niin kutsutusta puhekuplaprojektista, kummipojan kuva, piirroksiani jotka laitoin sievästi muovitaskuun, muutama valintaopas, Granny Smithin käsiohjelma, kaksi kirjettä KHT:lta, MAOL, jokunen kirje Itävallasta, vesiliukoisia puuvärikyniä, täyttämätön sudoku-lehti, helvetin monta Paskan plaria (hienoinen vihjaus ohjaukselle), valokuva penkkareista, ruotsin sanakokeita joiden keskiarvo on noin 2-/20p., Iittalan Teema-sarjan katalogi, esitelmä Veikko Huovisesta, Sieppari ruispellossa (uusi suomennos), todistus rap-työpajaan osallistumisesta, Pasolini-tekstejä, pari kirjaa Helene Schjerfbeckistä joista toisen minun pitäisi palauttaa jo omistajalleen, valokuvakehykset, lukiodiplomikurssin kovia kärsinyt käsikirjoitus, jumppaohjeet jalalle, useita äidinkielen aineita joista muutaman neroutta opettaja ei ollut tajunnut, taloustiedon kirja, Ruton nuotit (jotta treenaisin kotona tietty), siveltimiä ynnä lasipurkki. Siis muun muassa.

Nyt olen siis päässyt siivousurakassani jo siihen asti, että olen siirtänyt osan pöydälläni olevista tavaroista tuohon sängylle. Hmm. Missähän nukkuisin ensi yön?

(Huomasitteko, miten ansiokkaasti jätin tässä tekstissäni käsittelemättä näytelmäämme ja sitä ympäröivää julkisuuta keskittyen vain ja ainoastaan olennaiseen? Aah, hienoa, arvasinkin.)

Elinak.

Eilinen sessio part 2

Eilinen sessio

Uusi yhteisö

Lisää henkilöitä Rakkauden näyttämön omassa blogissa, sillä Rakkauden näyttämön kasvojen luominen on alkanut.

Jos jollain on joku hyvä slogan, ehdotuksia otetaan vastaan. Eilen sain tällaisen:

"Kovaa menoa vähän sinne ja tänne."
-Elias "Rakkaus" Keränen-

-aj

Katsokaa mitä minä löysin!

Minä istun täällä generaattorilla Anna palaa -projektin harjoituksissa, ja tunnen itseni hirvittävän yksinäiseksi.

Minulla on vähäsen ikävä teitä.

k.

Keskustelusta

Huomenna sitten keskustellaan. Toivoa sopii, että sessio keskittyy muihin kysymyksiin kuin tässä jo jauhettuihin, tai ainakin syventää näitä pohdiskeluja. Keskustelun kirjosta olen ollut varsin hyvilläni. Ylilyöntejä tulee puolin ja toisin ja hassua on ollut huomata myös, että vaikka perusasioissa oltaisiin samanmielisiäkin, vastapuolia syntyy silti kaiken aikaa. Keskustelu itse tuntuu olevan perin juurin huonosti otsikoitu, siis sikäli, ettei kukaan oikein tunnu tietävän, mistä siellä todella keskustellaan. Mutta huomennapa tuo selvinnee.

Vastakkainasettelujen ruokkiminen on tuskin kenenkään meikäläisten intresseissä. Silti ärhäkkyydestä tuskin on haittaakaan, keskustelun pitämisessä konkretiassa. Mielenkiintoista on esimerkiksi nähdä, aikooko Kainari huomenna tai koskaan vastata tilanostotarjoukseemme, edes sitä eitä.

Tuntuu, että tässä eletään sikäli kiinnostavia vaaka-aikoja, että keskustelu voi hyvin myös loppua huomiseen. Että siellä pannaan asioille pisteitä ja pilkkuja, hyssytellään ja ollaan kaikki yhdessä mukavien yhteisten asioiden puolesta jauhamassa. En tiedä vielä teenkö henk.koht. uusia avauksia julkisen keskustelun suhteen, täytyy rauhassa tuumia. Toisaalta tuntuu, että nyt niitä on tehtävä jos joskus, kesän myötä viimeistään koko keskustelu kuopataan ja unohdetaan - ja toisaalta taas pittää kuunnella ja kahtella tuo huomisen anti.

Sankoin joukoin barrikadeille! Se oli siellä Valjuksen kakkoskerroksessa, ei Kainarin vintillä, se keskustelu.

Tyypit!

Toisin kuin julkisuushärdellistä voisi kuvitella, meillä on ainakin vielä toistaiseksi kosolti tilaa esityksissämme. Puskaradio laulamaan, mars!

Eino

Voi keskustelualue

Mietin tässä torstain juttuhetkeä. Odotan sitä kovasti. Aihe vain tuntuu pirulaisen laajalta. Mistä teatterin pitäisi kertoa? Teatterin rooli? Mikä minä olen sitä paitsi aihetta vatvomaan. Jokainen näkemäni teatteriesitys on ollut minulle tavalla tai toisella merkityksellinen. Pitäisikö minun ryhtyä arvailemaan, mikä voisi tehdä esityksistä myös muille merkityksellisiä? Onko teatterin rooli maailmassa yhtä suuri ja romanttinen kuin minun mielessäni? Entä jos teatteri onkin oikeasti yhtä kuin tukku lippuja työnantajalta, kaunis rakennus, ahdas vessa, uninen penkki, kiintoisa vierustoveri, pitkät monologit ja nolot esiintymisvaatteet?

Yhden ajatuksen, uuden yksin itselleni, löysin vain: Pieni tila, yhteinen esiintyjille ja katsojille, on teatterin vaikuttavuuden kannalta ykkösjuttuja (siis nimenomaan teatterille ominaisten ja parhaiden vaikutuskeinojen kannalta). Jättimäisellä lavallakin moni juttu toimii - elokuvan tyyliin. Tai karaoken. (Elokuva, karaoke = illuusio, etäisyys, katsoja/kuulija uskaltaa kääntää katseensa/korvansa pois lavalta, esiintyjä voi pudota hetkittäin kärryiltä)

Mutta minäpä kuitenkin vaivun siinäkin kompromissiin: Esiintyjänä olen kyllä vahvasti suurten tilojen kannalla. Varsinkin baletin katsojat saisivat kernaasti loitota takariviin varpaiden linjoja kyttäämästä. Keskittyisivät olennaiseen: puvun kauniiseen väriin, musiikkiin ja taiteen tunnelmaan - eivätkä antaisi esiintyjän inhimillisyyden häiritä. Hyh hyh hengitystä, hikeä ja syntymämerkkejä.

Ei taida olla ihan sattuman kauppaa tuo tilajutun pohtimiseni. Paska näytelmä on parhaimmillaan hypersosiaalinen tapahtuma, jossa esiintyjät ainakaan eivät saa etääntyä tekemisen meiningistä. Askartelupiiri, kuoro, matka-arkkumessut, herätyskokous, lastentarha, sotaharjoitus. Jos sitä saisi katsoa kaukaa, näkisikö sen olennaisen silloin? Sen kauniin ja musiikin ja taiteen?

Kevät on ihana, älkää olko sille allergisia! Jos olette, niin ollaan yhdessä!

Elinam

Seinäjoelta tuli postia

HARRASTAJATEATTERIKESÄN 25.-27.8.2006 ESITYKSET ON VALITTU


Harrastajateatterikesän puolesta kiitos kaikille hakijoille! Ilman teitä
taidokkaita teatterin tekijöitä olisi mahdoton tehdä ajatuksia ja
keskustelua herättävää tapahtumaa. Ensi kesänä on vuorossa 33.
Harrastajateatterikesän katselmus, johon valittiin 11 ryhmän taidonnäytteet
joista 10 esitystä nähdään itse tapahtumassa. Myös monta taidokasta ja
paikkaansa puolustavaa esitystä jäi valitettavasti katselmuksen
ulkopuolelle.

Toivotan kaikille oikein aurinkoista kesää ja tavataan Seinäjoella 25.-27.8.


Terveisin,

Kirsi Kivisaari
Harrastajateatterikesä

KAIJA PAKARISEN KOMMENTIT VALINNASTA


Tänä vuonna hakijoita oli yhteensä 56, joista katselmukseen valittiin 11.
Hakijoita oli ympäri maata, tosin Länsi-Suomi painottuu. Itä-Suomesta
saatiin yksi hakija. Edelleen ryhmät ovat lähtökohdiltaan erilaisia, on
lähes ammattimaisesti tuotettuja esityksiä, nuorten ryhmiä, puhtaasti
harrastajapohjaisia ryhmiä, sekä Ylioppilasteattereita ja alan ammattiin
aikovien opiskelijoiden esityksiä. Valinnassa olen pyrkinyt huomioimaan nämä
eri lähtökohdat.

Tämänvuotinen katselmus vahvistaa harrastajateatterin merkitystä
ammattiteatterin rinnalla: pyrkivissä esityksissä näkyi entistä useammin
kokeilunhalu, into ja uskallus. Mukana on esityksiä, jotka toimivat
suunnannäyttäjinä, näissä ahjoissa taotaan tulevaisuuden teatteria. Näemme
Seinäjoella esityksiä, joita nykyisessä suuriin katsojalukuihin ja sitä
kautta yleisöä miellyttämään pyrkivässä ammattiteatterissa ei näe.

Esitykset olivat kestoltaan viimevuotista lyhyempiä, mikä on kääntynyt
niiden eduksi:
harrastajien taidot pystyvät paremmin kannattelemaan lyhyempää
kokonaisuutta.
Toki mukana oli edelleen ulkoisesti huolella toteutettuja, koskettavia
klassikkotulkintoja, moderneja ja vanhempia, yhä enemmän kotimaisia.
Tarjolla oli myös harrastajateatterin ruisleipää ja piimää eli
harrastajateatterin perimäistä tehtävää toteuttavat, oman yhteisön
historiaan liittyvät, yhdessä talkoilla toteutetut mainiot esitykset.
Esimerkkinä katselmukseen valittu "Runeberg ja Liedon susi". Tällaiset
esitykset luovat kylälle tai kaupungille identiteettiä ja lisäävät
yhteenkuuluvuutta ja viihtymistä.

Jos tarkastellaan sisältöjä, tänä vuonna synkistely ja tummat sävyt ovat
saaneet jäädä vähemmälle. Vakavistakin aiheista puhutaan enemmän huumorin ja
hilpeiden oivallusten kautta.

Tason puolesta katselmukseen olisi voinut valita puolet hakeneista. Koska
katkeraa karsintaa on pakko tehdä, valituiksi tulivat ensisijaisesti
tekstinsä puolesta sekä tekotavaltaan idearikkaat, kokeilevat ja
ajankohtaiset esitykset. Katselmuksessa nähtävistä esityksistä noin puolet
edustaa tätä kategoriaa.

Harrastajateatterin perimmäinen ja tärkein tehtävä ei kuitenkaan ole
teatterin uudistaminen, vaan yhteisön identiteetin vahvistaminen luovan
toiminnan kautta.
Teatteri ja sen tekeminen harrastajavoimin on yhteisöllinen rituaali, jossa
peilautuvat ihmisten sen hetkiset tuntemukset ja unelmat ympäröivästä
maailmasta ja itsestään. Jos sellainen poistetaan kuntien määrärahojen
puutteen takia, mitä jää jäljelle: urheiluhallit. Pituushypyllä tuskin
yksistään parannetaan perhe-elämää. Valitsijan huolenaihe onkin, miten saada
turvattua teatterin harrastajille toimintaan tarvittava tuki.

Nähty on ammattiteattereidenkin olemassaolon olevan uhattuna kuntien
talouksien tiukentuessa. Kuitenkin juuri harrastajateatterit koulivat
osaajia alan koulutukseen ja sitä kautta ammattiteattereille: mitä vahvempi
harrastajateatteri, sitä tasokkaampi ammattiteatteri.

Lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille - valitsijana olen saanut kokea
kanssanne todella
hienoja hetkiä ja tulkaa kaikki Seinäjoelle hakemaan uusia ideoita ja
oivalluksia kotiin vietäväksi!

Nähdään siellä! Tulkaa juttelemaan.


Helsingissä 28.4.2006
Kaija Pakarinen


VALITUT ESITYKSET:

1. Espoonlahden Teatteri: OIDIPUS
2. Jurvan Harrastajanäyttelijät: MYRSKYLUODON MAIJA
3. Jyväskylän Huoneteatteri: KUNINGATAR K
4. Kajaanin Harrastajateatteri: PASKA NÄYTELMÄ
5. Liedon Harrastajateatteri: RUNEBERG JA LIEDON SUSI
6. Stadin esittävän taiteen koulutusohjelman opiskelijoita: MARKUS - ELO
KUVA (estyi osallistumasta katselmukseen)
7. Tanssiteatteri Kramppi: RITUAALI
8. Teatteri Airopik: MARI VARKAISSA
9. Teatteri Tonkka: RUUMIS MYYTÄVÄNÄ
10. Topi Mikkola: REITARI
11. Vaasan Ylioppilasteatteri Ramppi: PYYKKI