Jos minä olisin pianisti, soittaisin jumalauta vaatekomerossa.

Äiti suutahti minulle tänään ja sanoi, että minun olisi jo korkea aika aloittaa oma osani suursiivouksesta. Saatan ehkä mahdollisesti olla koko loppukuun kaukana Kajaanista, enkä näin ollen ole tuolloin kykeneväinen puunaamaan parketteja juhlia varten. Rupesin siis nöyränä selvittämään työpöytäni kaaosta, joka oli ehtinyt syntyä viime kuukausien aikana.

Minä säilytän kaiken. Kyllä vain, kaiken. Anna minulle jotain tänään – sanotaan vaikka pieni paperilappunen, jonka reunaan on kirjoitettu naseva anekdootti tai raapustettu omintakeinen kuva – kysele samaista jotakin muutaman vuoden päästä ja voin antaa sen sinulle takaisin. (Pienen etsinnän jälkeen kylläkin, koska se on hautautunut niiden muiden joidenkin alle jo ajat sitten.)

Kaiken hyvän lisäksi minulla menee hirveän kauan tavaroiden järjestelyssä, sillä rupean aina tutkimaan löytöjäni. Se syö hirveästi aikaa, mutta on samalla uskomattoman mielenkiintoista. (Tätä vauhtia juhlimme ylppäreitä elokuun lopuilla.) Tämän päivän aarteisiin kuuluu hurjasti kaikkea kivaa, esimerkiksi käyttämättömiä konsepteja, siskolta lainattu Tehoa tekstinkäsittelyyn –kirja (minun piti opetella kymmensormijärjestelmä, mutten ole harjoitellut sitten syksyn), ruotsin yo-tulokset, punjabi-housujen ohjeet, Ylioppilaslehdestä leikattu lehtileike niin kutsutusta puhekuplaprojektista, kummipojan kuva, piirroksiani jotka laitoin sievästi muovitaskuun, muutama valintaopas, Granny Smithin käsiohjelma, kaksi kirjettä KHT:lta, MAOL, jokunen kirje Itävallasta, vesiliukoisia puuvärikyniä, täyttämätön sudoku-lehti, helvetin monta Paskan plaria (hienoinen vihjaus ohjaukselle), valokuva penkkareista, ruotsin sanakokeita joiden keskiarvo on noin 2-/20p., Iittalan Teema-sarjan katalogi, esitelmä Veikko Huovisesta, Sieppari ruispellossa (uusi suomennos), todistus rap-työpajaan osallistumisesta, Pasolini-tekstejä, pari kirjaa Helene Schjerfbeckistä joista toisen minun pitäisi palauttaa jo omistajalleen, valokuvakehykset, lukiodiplomikurssin kovia kärsinyt käsikirjoitus, jumppaohjeet jalalle, useita äidinkielen aineita joista muutaman neroutta opettaja ei ollut tajunnut, taloustiedon kirja, Ruton nuotit (jotta treenaisin kotona tietty), siveltimiä ynnä lasipurkki. Siis muun muassa.

Nyt olen siis päässyt siivousurakassani jo siihen asti, että olen siirtänyt osan pöydälläni olevista tavaroista tuohon sängylle. Hmm. Missähän nukkuisin ensi yön?

(Huomasitteko, miten ansiokkaasti jätin tässä tekstissäni käsittelemättä näytelmäämme ja sitä ympäröivää julkisuuta keskittyen vain ja ainoastaan olennaiseen? Aah, hienoa, arvasinkin.)

Elinak.