Mistä Paskan näytelmän pitäisi puhua?

Hmm.
En päässyt torstaina paikalle keskusteluun, mutta lehtijutun perusteella minulle jäi kyllä semmoinen tunne, että tapahtuman päätarkoitus oli saada mielenkiintoinen lehtijuttu. Ja keskuttelu vaikutti pyörineen varsin tiiviisti Paskan ympärillä, vaikka piti puhua teatterista yleisesti, kai.
Jälkikäteen hieman harmittaa tosiaan, etten paikalle päässyt. Olisi tehnyt mieli kysyä "Mistä teatterin pitäisi puhua" -kysymyksen asettajalta, että mistä teatterin ei pitäisi puhua. Minusta tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että teatterin pitäisi/ei pitäisi puhua jostakin. Mikäli keskustelun otsikko oli tuo, niin ilmeisesti siis on asioita, joista ei pitäisi puhua? Ei kai sitä muuten haluttaisi rajata?

Eskon kanssa koetettiin hieman avata tätä kysymystä, ja selvittää itsellemme, miksi näin kysytään. Yksi vastaus on kenties näkemys teatterista viihdyttäjänä, jonka tehtävä ei ole pistää ajattelemaan, tai ainakaan kyseenalaistaa. Ymmärrän tämän näkökohdan, vaikken allekirjoitakaan. Teatteri on monille sitä paljon puhuttua "viihdettä", eikä siltä haluta kylmää vettä niskaan. Minulle vastaava voisi olla vaikkapa jalkapallon katsominen, tosin jalkapalloa katsoessa ei tarvitse pelätä "mesitsiä".
Toinen mahdollinen syy voisi olla vallanpitäjien suunnalta tuleva paine. Siis että teatterista ei haluta kyseenalaistavaa foorumia vaikkapa median rinnalle.

Minä näkisin asian siis niin, että teatterin ei haluta kyseenalastavan. Mutta miksi?
Ilmeisesti meillä nuorilla harrastajilla on vielä jonkinlainen naiivi lapsenusko siihen, että sananvapaus tarkoittaa sananvapautta, ja että sanomalla asiat ääneen voi vaikuttaa, emmekä siksi pidä kyseenalaistamista pahana ja vältettävänä asiana.
Mutta niin meistä tulee vihaisen ohjaajaklopin johtama radikaali raggariporukka, joka hyökkää holtittomasti joka suuntaan ja näyttää sen verran arvelluttavalta että pitää järjestää tämmöisiä hienoja keskustelutilaisuuksia, jotta ymmärtäisimme tehneemme kaiken turhaan ja lopettaisimme tällaiset turhanpäiväisyydet. Tiedä vaikka tällä menolla polttaisimme makasiinit.

Ja mistä Kaikkonen tietää, mitä esityksemme antaa "tavalliselle kansalle"? Hän ilmeisestikään itse ei kuulu tähän joukkoon, jos on kerta ymmärtänyt hienon taiteemme. Ketä on se kansa? Jos tavallinen kansa tarkoittaa ei-taiteilijoita, niin en pysty silminnäkijänä allekirjoittamaan väitettä, etteivätkö hekin esityksestä voisi vaikuttua. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin Kaikkonen käyttää sanamuotoa "ei ole tarkoitettu tavalliselle kansalle". Mitä sellaisia asioita sanomme, joiden ei pitäisi tulla tavallisen kansan tietoisuuteen?

Laasoselle täytyy nostaa hattua viisaista sanoista ja käytöksestä. Hän tuntuu olevan ainoa henkilö tässä keskustelussa, joka ei provosoidu, ainakaan asioita pureksimatta. Ja lisäksi hän on harvoja, joka tuntuu ottavan sanomisemme vakavissaan.

---------

Kesä on tullut tänne pohjoiseenkin. Ristijärvestäkin oli jäät melkein kokonaan tiessään. Oikein nostalgista meininkiä oli eilen ilmassa, kun vanhojen kunnon Roinisten veljesten kanssa harrastettiin autoilua ja Eläkeläisten kuuntelua. Edellisestä kerrasta olikin vuosikausia.
Muutaman vuoden poissaolon jälkeen katsoo näitä tuttuja maisemia aika eri tavalla. Kaikki näyttää ihan hemmetin siistiltä. Kauheasti vanhoja autioita taloja, joihin tekisi kaikkiin mieli muuttaa asumaan, ja muutenkin kaikkia juttuja, joihin ei kaupungissa törmää. Eilenkin tuolla raitilla juoksi koko illan semmoinen musta koira, joka säntäili autojen perään ja seurasi yhtä kävelyllä ollutta pariskuntaa ties kuinka kauan. Mahtava meininki! Kukaan ei sitä koiraa tuntunut kaipaavan, ja se vaikutti aika leppoisalta veijarilta, niinkuin me maalaiset yleensäkin.
Pitäisi vissiinkin ottaa kattopellit irti tänään, siinäpä vasta puuhaa.

Vieno-koira tuli justiin lenkiltä, ja nyt se tuossa makoilee ja tuijottaa. Kovasti näyttää lämmin olevan.

Olipa kyllä toivottoman näköistä jääkiekkoilua eilen, huoh.

Noh, eiköhän tämä jo riitä.

Ilkka