-

Moi. Heh. Olen astetta hauskempi tyyppi, kun en kirjoittele tänne. Väärin minulta. Mutta jos olisi anna palaa-bloggeri niin hyvin todennäköistä, etten kirjoittelisi sinnekkään. Eilen yöllä tuli mieleeni kirjoittaa jotain tyylikästä ja hyvänkuuloista tänne, että MITKÄ FIILIKSET MULLA ON KESÄÄ KOHTI! Mikäs siinä. Kohta Anna Palaa on takana ja sitten alkaa Paska Näytelmä. Eilen ensimmäistä kertaa teatterihistoriassa repesin lavalla. kahdesti repesinkin. Ensimmäinen repeäminen sattui kello 13:00 esityksessä ja toinen sattui kello 19:00 esityksessä. Kummassakin vain sen takia, kun Moilasen Pekka kertoi vitsin kuulantyöntäjästä monta tuntia ennen ensimmäistä esitystä.
Kaikki alkoi siitä kun soitin Pekalle yhdestä kuulantyöntäjästä ja kerroin, että sillä oli pompula päässä. No mitä Pekka sanoin siihen pilasi 2 esitystäni ja vähän muidenkin.
"Liimaa sille nakki niskaan niin se yrittää syödä sen ja sillä menee niskat nurin."
Missä minun viimeisetkin keskittymiset on?

Wau. Isä tuli just kotiin kun kirjoittelin tätä ja se sanoi, että meidän mökillä oli joku kaveri hukkunut. Sen hukkuneen kaveri oli yrittänyt pelastaa sitä narulla, mutta siitä narusta ei koskaan saatu kiinni. Ilkeetä touhua. Se oli kelkkaillut. Lumi oli kait pettänyt alta. Talvi. Tämä on tosi outoa, mutta minä taidan kaivata talvea takasin. Sitä aikaa kun viimeksi kirjoitin tänne blogiin. Minulla on tällä hetkellä niin kuuma, jota vain pakkanen voi hellittää. Viime talvestahan on niin lyhyt aika, mutta silti minulla on ikävä sitä. Sillonhan Anna Palaa-esitykset oli vain hauskoja pikku puheen aiheita.
Talvella, kun en vielä nähnyt pompulaa kuulantyöntäjän niskassa. Talvella, jolloin Rakkauden Näyttämökin oli vain minun pikku fantasiani. Talvea, jolloin olisin odottanut Kainuun Sanomien keskustelupalstoja innoissani. Talvea, kun minulla oli vielä rahaa kebabiin. Talvea, jolloin odotin vielä Paskan Näytelmän esityksiä. Talvea, jolloin olisin mennyt kouluun enkä olisi jäänyt kirjoittamaan UUDEN POLIITTISEN TEATTERIN TUTKIMUSTPRJOJEKTIN blogiin. Talvea, jolloin olin vielä innoissani kesästä. Talvea, jolloin en hermonnut kavereilleni ja vanhemmilleni. Talvea, jolloin häkellyin Jonne Putkosen näkemisestä. Talvea, jolloin en herkistellyt. Talvea, jolloin sain ilman mitään syytä tarttua koulunkäytävällä yhteen punatukkaiseen tyttöön. Talvea, jolloin puhelinlaskuni eivät olleet lähellä 100 euroa. Talvea, jolloin olisin halunnut jäädä generaattorille soittamaan rumpuja harkkojen jälkeen. Vittu. Vittuun ne kaikki. Vittuun Kesä. Vittuun Anna palaa, Vittuun Paska Näytelmä, Vittuun vanhemmat, Vittuun kaikki tampereella asuvat. Vittuun Rakkauden Näyttämö. Vittuun bändimme. Vittuun seuraava ruotsin tunti. No siis jos nyt ruvetaan luettelemaan niin vittuun kesäteatteri ylä-aste tyttöineen. 40 hakijaa? Miksi ne haluavat olla kissoja koko kesän? Vittuun voiton päivä. Saksan olisi pitänyt voittaa niin olisi ikuinen talvi.

Tai sittenkin elokuvasta 25 hour lainaten. Elias, painu sinä vittuun.
Tehkää minusta elokuva, jooko!

Eilen näitä asioita miettiessäni, rostovista lähdettyäni siinä kun käännyin amikselle, minuun taisi iskeytyä melkoinen takatalvi. Amikset ne vaan ajeli takanani kesärenkainiin.

Elias (mun letti on paskainen)