Tänä aamuna

herätessäni mietin kuvien kumartamista. Näinhän sen voi helposti lukea, kun näkee joukkiomme kirmaamassa näyttämöllä, jota ympäröivät näiden klassikoiden muotokuvat. Jostain syystä tämä assosiaatio ei jaksanut pitkään huolettaa. Nuo karvanaamat, vääräleuat ja takatukat ovat joka tapauksessa esityksen ensimmäisellä jaksolla vahvasti läsnä. Melkoisen kauhukabinettimainen fiilis siellä voi kyllä olla.

Pistin eilen Mikkelin valitsijalle tämänhetkisen käsikirjoituksemme. Jännä nähdä, avautuuko se siihen suuntaan mitenkään, varsinkin kun teksti on kummallinen muotopuoli sekasikiö ja monen idean tasolla täysin pirstaleinen vielä. Noottia tuli myös, että video pitäisi lähettää niin pian kuin mahdollista, notta kuvaussessiot odottavat vaikka matskua ei ole nimeksikään takataskussa.

Müller, Litti ja WTC. Näistä kolmesta yhtä tahi kahta tanzuilun ohessa tännään.

Eino