Öisiä ajatuksia

Kuudet treenit takana. Se ei ole vielä paljon mitään. Mutta päässä suhisee ja kovaa vauhtia. Tänään syntyi pitkästä aikaa tekstiäkin.

Moni asia mietityttää. Ei vielä kovin stressaavalla tavalla, mutta mietityttää. Haaste, joka tässä nyt on heitetty, on aika paljon isompi kuin miltä se äkkiseltään on ehkä tuntunut. Jutun sisäistäminen ottaa aikansa.

Miten taiteella ylipäätään on mahdollista vaikuttaa mihinkään? Miksi tehdä taidetta jos haluaa puuttua yhteiskunnallisiin / sosiaalisiin ongelmiin? Mihin tämä meidän jengimme ja projektimme todella haluaa puuttua?

Viritys on kyllä hyvä. Ajattelen pitkästä aikaa niin, että epäonnistuminen ei pelota. Se kriteeri ei ole jotenkin yhtään ollut mielessä viime aikoina. Vituttaisi kyllä varmaan, jos ei saataisi mitään aikaa. Mutten oikein näe sitä kovin realistisena vaihtoehtona. Jotain tapahtuu kyllä. Tiedä sitten onko tämä jotain omavoimaisuuden vimmaa tai mitälie proggiskohottuneisuutta, mutta pidän olotilasta.

Taiteellisia ideoita piisaa, mutta tämän jutun lopulliset keinot ja ydinmesitsi ovat kyllä hakusessa. Jollakin tapaa esityksen tekeminen ei riitä. Sitä unelmoi tiettyjen rajojen murtamisesta ja miettii pannu kuumana keinoja niihin.

Tänään mietin porukan demoja katsellessa, että semmoinenkin asia kuin "kokeilevuus" on minusta kauhean kiinnostavaa, luultavasti juuri siksi, koska missään ei oikeasti kokeilla (uskalleta tai haluta) mitään. Tätä "kokeilevuutta" tällä taipaleella tukisi myös se, että julkisia demoja yms. heitettäisiin enemmänkin kuin yksi tai kaksi. Täytyy tuumia.

Hmm. Niin. Piti jäädä kirjoittamaan valmiiksi Mielikuvituksen teatterin osiota, mutta taidan mennä kotiin tai kaljalle. Nukkuakin pitäisi.

Levollista yötä itsekullekin,

eino