Käsitteet selkeytyskuurille
Voi pojat Mäki ja Saari, kun heititte minut taas pohtimisen alhoon.
Siksi olen tanssin ystävä, koska toivon, että joskus pääsisin irti käsitteiden määrittelemisestä. Mutta tekemään kuitenkin jotakin liikettä. Ja liike on minusta konkreettista, ainakin puheeseen verrattuna.
"Ei minusta tämä musiikki oo ollenkaan poliittista", totesi Ilkka eilen bändin harjoituksissa. Aivan. En minäkään usko saavani aikaan poliittista tanssia. Voiko poliittisen maalauksen maalata? Voiko tehdä poliittista teatteria? Taide on minun kokemukseni (vähäisen!) mukaan poliittiseksi määriteltyä vain typerien irvikuvien, kaikille tuttujen yleisten symboleiden, vaatteiden, lavasteiden, iskulauseiden kautta. Tiskaamisestakin saisi poliittista, jos piirtäisi otsaansa natsitunnuksen. Se on liian yksinkertaista.
En tiedä vaihtoehtoa, mutta minä en näe osoittelussa mitään järkeä. Minkään poliittisen taiteen ei tarvitse lähteä inhimillisistä, uudistavista, radikaaleistakaan tunteista tai ajatuksista, jos kaikki hyväksytään poliittiseksi vain "kyltittämällä". Näyttelijästä, muusikosta tai tanssijasta tehdään helposti kävelevä museoesine - kaulassa lukee lapulla kissankokoisin kirjaimin, mitä yleisön pitäisi edessään nähdä. Ja luettuaan kyltin yleisö näkee juuri sen, minkä pystyi kyltistä sanoina lukemaan. Pelkästään sen.
Mutta kyltistähän voisi olla hyötyäkin. Ei kukaan voi urputtaa, jos jotakin teatteriesitystä nimitetään sanalla poliittinen, mutta sen sisältö tuntuu jäävän kauas perinteisistä selkeäsanaisista poliittisista huomioista.
Ääh. Keksitään uusi sana politiikan paikalle. Vaikka: "aina joku tiskaa". Aina joku tiskaa:sta saisi kokonaisen kivan komediakevään aikaan. Ja rahaa ja levollisesti hohottelevia katsojia. Entisen politiikka-sanan kovuus ja pöly heitettäisiin kaivoon.
Pitäisikö taiteenkin käsitettä muokata? "Aina joku vuotaa" voisi jättää ilmaisun sopivan epäselväksi ja monimerkityksiseksi.
Elina Manninen
Siksi olen tanssin ystävä, koska toivon, että joskus pääsisin irti käsitteiden määrittelemisestä. Mutta tekemään kuitenkin jotakin liikettä. Ja liike on minusta konkreettista, ainakin puheeseen verrattuna.
"Ei minusta tämä musiikki oo ollenkaan poliittista", totesi Ilkka eilen bändin harjoituksissa. Aivan. En minäkään usko saavani aikaan poliittista tanssia. Voiko poliittisen maalauksen maalata? Voiko tehdä poliittista teatteria? Taide on minun kokemukseni (vähäisen!) mukaan poliittiseksi määriteltyä vain typerien irvikuvien, kaikille tuttujen yleisten symboleiden, vaatteiden, lavasteiden, iskulauseiden kautta. Tiskaamisestakin saisi poliittista, jos piirtäisi otsaansa natsitunnuksen. Se on liian yksinkertaista.
En tiedä vaihtoehtoa, mutta minä en näe osoittelussa mitään järkeä. Minkään poliittisen taiteen ei tarvitse lähteä inhimillisistä, uudistavista, radikaaleistakaan tunteista tai ajatuksista, jos kaikki hyväksytään poliittiseksi vain "kyltittämällä". Näyttelijästä, muusikosta tai tanssijasta tehdään helposti kävelevä museoesine - kaulassa lukee lapulla kissankokoisin kirjaimin, mitä yleisön pitäisi edessään nähdä. Ja luettuaan kyltin yleisö näkee juuri sen, minkä pystyi kyltistä sanoina lukemaan. Pelkästään sen.
Mutta kyltistähän voisi olla hyötyäkin. Ei kukaan voi urputtaa, jos jotakin teatteriesitystä nimitetään sanalla poliittinen, mutta sen sisältö tuntuu jäävän kauas perinteisistä selkeäsanaisista poliittisista huomioista.
Ääh. Keksitään uusi sana politiikan paikalle. Vaikka: "aina joku tiskaa". Aina joku tiskaa:sta saisi kokonaisen kivan komediakevään aikaan. Ja rahaa ja levollisesti hohottelevia katsojia. Entisen politiikka-sanan kovuus ja pöly heitettäisiin kaivoon.
Pitäisikö taiteenkin käsitettä muokata? "Aina joku vuotaa" voisi jättää ilmaisun sopivan epäselväksi ja monimerkityksiseksi.
Elina Manninen
posted by Eino Saari at 25.9.05
4 Comments:
Paenavea asiaa. "Poliittinen" on taiteen kannalta aina katsomistapa, ei teoksen ominaisuus. Katsomisen kautta tulee kyllä leimoja, mutta tämä erottelu on silti tärkeä ja hyvä muistaa.
Pyrkimyksemme ei siis ehkä olekaan tehdä jotain "tosi poliittista" vaan esim. jotain "tosi tärkeää".
-e
Ja mitä Ilkan musiikkiin tulee, ei sitä ole tehtykään pyrkien johonkin "poliittisuuteen".
Joo, ainakaan ei kannata hajottaa itseään sillä, että kaiken tekemisen pitäisi olla jotenkin POLIITTISTA. Poliittisesti KANTAA OTTAVASTA taiteesta olisi ehkä helpompi puhua.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Lähetä kommentti
<< Home