torstaina, syyskuuta 29, 2005

Helt okej

Kosuska on vanginnut kamerallaan syskyn.

Hetkittäin olen esiintymistä vastaan. Näyttelemistä, aarioiden loilotusta, kitaran tiluttelua ja jopa tanssimista vastaan. Minulla on omituinen riippuvuus etsiä kaikista esityksiä hetkiä, jolloin esiintyjä onkin enemmän oma arki-itsensä ja tekemättä mitään. Kaipaan taukopaikkoja katsojana. Kuitenkin itsekin kun olen lavalla, tahdon tietysti monesta syystä täyttää koko ajan jollakin älinällä, liikkeellä tai ilmeellä. Täytetty lava on muka vakuuttavampi - sanotaanhan esiintyjäkursseilla, että kun avaat oven mihin tahansa tilaan, sinun on valollasi täytettävä koko paikka johon saavut.

Mutta entä jos kaikkein kiinnostavin valo löytyy silloin, kun se välillä värähtää hämärämmäksi?

Näitä mietteitä herätti minussa räppäys. Kiitos asian monelle uutuuden ja outouden - sain lukuisia taukoja sen vähän arkisemman toverin tarkkailemiseksi.

nähjään.

Manniska