Turussa, kaukana kotoa

Vaikka koti tämäkin tylsä, kaunis ja auringonläikikäs kaupunkipahanen oli joskus. Tajusin tänään että puoli vuotta harjoituksia on pitkä aika. Tähän mennessä se on tuntunut lyhyeltä. (Ja epäilemättä siltä se tuntuu myös talvipakkasilla ensi-illan häämöttäessä kulman takana.) Tunne oli mukava, helpottunut ja lämpimänrapea kuin kesähelteillä kengän pohjallisen alle piiloutunut kinkkuviipale. Josko jonkin aikaa osaisi siis olla pingottamatta ja hermoilematta.

Keskiviikkona tehdään ehkä kolmen tunnin esitys. Huomenna lisää siitäkin.

Nukketeatteri kutsuu,

eino