iiiks mun tutkimus

vastailus musiikkimies kalle

Ilkka, ole ylpeä hiteistäsi ja vielä ylpeämpi niistä biiseistä, joille ei kuulija ensi hätään keksi nimeä, hitin "arvoonkin" kai vaadittaisiin tiettyä yksinkertaisuutta.

musiikin viikonloppulapsilla on vähän harjaantumattomat korvat. esimerkiksi minulla on kyllä korvat, mutta en ole erityisen tietoinen siitä, mitä nyt ihmiset kuuntelevat paljon, mikä seikka vetää mukaansa uudessa kappaleessa tai mistä milloinkin joku kappale saa tunnelmansa ja värinsä ja onko tunnelma erityinen vai mitä. olen hyvin iloissani siitä, jos kuulen hyvää, joko sattumalta tai guruja vakoilemalla löytämääni, musiikkia. en silti tiedä, mitkä ovat laadun takeita, enkä osaa välttämättä sanoa, mitä kuulin, sopiko se tilanteeseen tai sellaista. usein kommenttia on helpoin sanoa tarjottimelle laitetuista jutuista: se alun oven kolahdus oli niin traaginen ääni tai pääsipä laulaja korkealle tai tässä nyt oltiin selvästi Afrikassa, kun tuo rumpu...

yritän sanoa, että usko mies, huijaisit itseäsi, jos tekisit helpompaa, ja silläkin on arvonsa, ettei yleisö pysty pukemaan sanoiksi kuuntelukokemuksiaan musiikista vaikkapa Paskassa.

väitän, että Paskassa musiikki provoilee ja kaunoilee, soljuilee ja rytmittelee itsensä läpi keskinäyttämön härdellistä piittaamatta, monella tasolla, biisistä riippuen. en tiedä, onko sellainen taustamusiikkia. taustamusiikkia kai käytetään tuomaan turvallisuutta, poistamaan kiusaantuneisuutta ja kaupoissa edistämään myyntiä. alitajuntaan uivaa musiikkia, huu! ehkä Paskakin musiikki on jo aivopessyt kaikki onnettomat tai sinisilmäisesti onnelliset kuulijansa. eipä ole paljon sanomista enää sellaisilla aivoilla. "tuli vain outo tunne: pakene vuoristoon!", "ajattelin liittyä Kajaanin Harrastajateatteriin", "todella, mikä on elämässä tärkeää?" ja aina vannominen: "en minä kuullut mitään musiikkia siinä näytelmässä!", "kautta kiven ja kannon! ei siinä ollut musiikkia!"

Paskan musiikki on vähän kuin ne Sampon taulut: ottaa silmään, esittelee, on tuntematonta ja tuttua, tutustumisen arvoista, historiasta ja nykyhetkestä ammentavaa, uusilla väreillä ja omalla tyylillä tehtyä, sopivassa suhteessa huolellisen ja huolettoman tuntuista työtä.

elinahm