Huone punastui taas himpun verran

Täällä on taas vaihteeksi elämää. Kestäisipä elo hetken.

Arkku tuli kotiin. Riittävän tilava kyyti löytyi lopulta siskon kaverilta, jonka auto löysi Messeniuksentielle ihan itse. Äiti siunaili arkun painoa kantaessaan sitä apunani rappukäytävässä kolmanteen kerrokseen, vaikka mainitsin sen olevan tällä hetkellä höyhenenkevyt ja arkkuna siitä kevyimmästä päästä. Vastaantuleva naapuri oli vitsikkäällä päällä ja kysyi, oliko laatikossa pilkottuna se vanhempi tytär.

Kotona arkku tuntuu hirvittävän isolta, pää melkein osuu kattoon kun päällä seisoo. Siivosin ja järjestelin arkun uudestaan. Löysin sisältä pari vanhaa plaria, joitakin kohtausluetteloita (muistanette varmaan, että jossain vaiheessa Parviais-kohtaus oli ensimmäisenä?), karkin, yksinäisiä tulitikkuja, usea moniste Ratsatuslaulun nuotteja, palaneita sädetikkuja, valokuvia, jotka olivat olleet esillä ja valokuvia, joita kukaan ei nähnyt.

Nyt arkku sai arvoisensa paikan huoneestani. Uudeksi asukeikseen se sai Pottereita ja aikakauslehtiä, kannen päälle heitin lampaantaljan. Arkun päällä on nyt hirveän hyvä istua, seinään nojaten ja menneitä miettien.

Elinak.

(ps. Jaanalle terkkuja)