Mitä?

Enpä ole tainnut paljoa tänne tilitellä. Ei ole paljoa ollu aikaa muuta ku lueskella ja katella kuvia ja muistella. Nyt kuitenki luin ton jonnen provotekstin ja hänen tilitystään itsensä kadottamisesta. Siitä tuli mieleen omat ajatukset (kyllä toi jonne sit osaa - provosoida nimittäin).

Mulla on nimittäin ongelma. Pitää kirjottaa TAAS kohtuu lyhyesti ku pitää käydä kohta saunassa ja sit taas lähtä tonne ihmisiä ampumaan. Nii. Mä en oikeen tiedä mitä mä elämältäni haluaisin. Oon miettiny et todennäkösesti lopetan ton moukarinheiton ku olosuhteet on vähän hankalat tollasessa lajissa ja muutenkaan en siinä enää pärjää...muutaku piirinmestaruuskisoissa.. Liikunta kuitenki säilyy, mahdollisesti jopa monimuotoisempana kuin ennen! Ja toi musiikki...mä rakastan musiikkia mut mun korvat ei kestä. Toinen korva tinnittää jo nykysellään enkä haluis et se enää menis pahemmaks. Vituttaa aina sillon tällön. Kaikki on ihan sekasin. Ja sit toi tuleva elämä opiskeluineen ja työpaikanetsintöineen (jos se nyt on oikea sana..?). Haluanko minä elää niin tylsästi? Opiskelen nenä kiinni kirjassa teoreettista fysiikkaa ja istun illat kaupan kassalla??! Eieieieieieieiei!! En halua.

Mikkelin reissu toi taas mieleen kaikki ne asiat joita rakastan tässä teatterin harrastamisessa. Haikeaa. Pisti taas miettimään pystynkö lopettamaan. Jyväskylässäkinhän on toimiva harrastajateatteri. En tosin tiedä siitä vielä mitään. Minkä tasoinen? Minkälaista tekevät? Missä kokoontuu? Pitää ottaa selvää... Ja kuvitellaan et liittysin sinne. Illat menis todennäköisesti niissä hommissa ja työt sekä tulot jää. Alan nyt ymmärtää omakohtaisesti tätä taitelijoiden taloudellista ahdinkoa. Pittääpi pohtia.

Nämä ajatuksethan on siis vellonu päässä jo jonkin aikaa mut tämä Mikkelin reissu jotenki kiteytti kaiken samaan aivojen pisteeseen ja pisti ajatukset taas hieman kootummin liikkeelle. Voivoi...

Rambo-Matti