Aunelta

Huh huh.

Olen tätä teidän sitoutumista täällä ihmetellyt hämmästellyt ihastellut jo monta päivää. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Ei henkilökohtainen, ei siitä että "juuri mun jutuista" jotkut on päättänyt sanaa levittää, vaan kiitollisuus siitä että maailmassa ilmenee hyvää tahtoa ja voimia toimia sen mukaan. On jollain lailla sivuseikka että mulla juuri oli nimipäivä jne. Tärkeältä tuntuu se, että te ryhmänä päätitte tehdä jotain jonkun toisen hyväksi. Se on esimerkillistä ja mun tekisi niin kovasti mieleni ilmiantaa teidät jotenkin jonnekin. Että nää tekee näin. Että kaikkea voi tehdä. Niin, jotenkin se tuntuu siltä että kaikki on mahdollista. Että me voidaan muuttaa maailma!

Tän päällimmäisen kiitollisuuden jälkeen tai rinnalla on toisenlainen kiitollisuus, hiljaisempi, henkilökohtaisempi. Te annoitte mulle lahjan joka liikuttaa ja koskettaa kovin. Yhtäkkiä en olekaan täällä omassa pikku marginaalissa millään lailla yksin. Ihmeellistä!

No, toinen juttu: vietin viikonloppua Forum Boxin lattialla litra piimää päälläni, muun muassa. Se oli ekä kerta kun "virallisesti" esiinnyin yksin määritellen tekoseni performanssin lajiin kuuluvaksi. Oi se oli hauskaa ja tuntui oikealta! Ihan samaa kaikessa koettaa saada esille ja näkyviin (näkymätöntä, jatkuvaa muutosta, hengitystä; henkeä/tuntematonta, hallitsematonta, ihmistä isompaa), enkä osaa eri tapoja laittaa arvojärjestykseen, mutta tässä tapauksessa organisaation ja kommunikaation keveys ja välittömyys olivat hunajaa.
Takaisin: en tiedä teenkö mitään esitystaidetta tänä vuonna helmikuun jälkeen. Sitoutumisenne saattaa muotoutua kevyeksi käytännöiltään. Tämä jää nähtäväksi. Laitan nyt liitteeksi tiedotteen runojutusta, jonka enskari on ensi viikolla ja esitykset viikossa ohi. Sitten mulla on performanssi Turussa helmikuussa, ilmottanen siitä kun tiedän siitä itse tarkemmin. Siinä tällä hetkellä näkyvillä oleva taiteellinen toimintani!

En tiedä minkälaisia terveisiä ja kiitoksia osaisin lähettää teille. En suoraan sanoen kauheasti välitä katsojien määrästä, mietintöni ja suruni asian tiimoilla on liittynyt kollegiaalisen keskustelun vähyyteen ja johonkin vaikeasti määriteltävään yksin jäämisen ja syrjäytymisen tunteeseen. Ja tähän ahdinkoon annoitte mulle todellista täsmälääkettä!

Voimia sinulle Eino ja auringon säteitä ja lumihiutaleita (täällä tupruttaa lunta jo toista päivää!!!),
halaus,
Aune