Eino Häkkänen vastaa Elinan kritiikkiin

Eihän se provokaatioiden ajan päättyminen tarkoita sitä, että provosoituminen olisi ohi. Provosoitumista ei voitane estää mitenkään. Sen todistanee vaikka se, että Oidipus oli yksi provosoivimmista näkemistäni esityksistä, ihan jo siksi, että tuli sellainen olo, että näin ei saa katsojalle tehdä! Kai siinä oli siis tuossa uudessa tekstissä pointtina jotakuinkin se, että provokatiivinen teatteri on menettänyt tehonsa, ja siksi sen käyttö jonkin asian tehokkaana vastustamisena/puolustamisena ei enää puolusta asiaansa, tai ainakaan niin tehokkaasti kuin tekijä haluaisi. Olisiko syynä nyt sitten vaikka se, että katsojat ottavat provokaation provokaationa. Siitä nähdään lähinnä provosointi, ei asioita. Vaikka nyt Jumalan Teatteri tai Teemu Mäen kissavideo, harva niistä muistaa tai edes tietää sitä varsinaista pointtia, siis sitä mesitsiä. Siksi ehkä provokaatioiden aika on ohi, koska provokaatioiden tarkoitus on kai kuitenkin yleensä provosoida ihmisiä tarkastelemaan jotain asiaa, ja provosointi on jotenkin leimautunut sellaiseksi, että se ei enää saa ihmisiä miettimään sitä, mitä tekijä halusi. Ehkä. Ehdottomasti ehkä. Minä en ole tästä asiasta mitenkään varma, mutta näin minä tuon "provokaatioiden aika on ohi" -lauseen itselleni selitin. Ja on siitä ainakin puolet totta.

Muuten en jaksa plaria kommentoida. Luin sen yhdesti ja väsytti ja muutamat jutut tökki, mutta ehkä luen uudestaan ennen isompaa kommentointia. Aa, tosin minä ehkä veisin joitakin paikkoja rohkeammin pois vanhasta, kuten nyt tuolle JT:lle on käymässä. Esim Artaud'ssa tuntui vähän hassulta se festariohjelman mollaus, kun ei sieltä mitään niin makeaa lopulta löytynyt.

Tällä hetkellä fiilis tuohon poliittisuuteen on omalta osaltani aika nollassa. Ja ehkä teatteriin yleensäkin. Ei jotenkin kiinnosta. Aivot on väsyneet. Ehkä alkaa kohta taas ne ennen Seinäjokea tulleet painajaiset Sarasta lukemassa manifestia. Prosessista en oikein vieläkään osaa sanoa mitään, mutta esityksenä Mahno oli huomattavasti kevyempi kuin tämä. Ainakin mulle. Vaikka Mahnon jälkeen oli aina fyysisesti ihan puhki, niin se nyt oli silti vaan semmoista urheilua. Tämä on semmoinen saatananmoinen vyyhti johon ei millään meinaa saada voimia. Ja joku bändin biisienkertaustreenien pito tuntuu nyt ihan ylitsepääsemättömältä. Jos tätä joku bändiläisistä lukee, niin kerratkaapa oikeasti niitä biisejä vähän.

Näin viime yönä unta, että Woyzeckista oli esitys siinä Ristijärven keskuskoulun tavallaan takapihalla olevassa valkoisessa talossa, jossa on nykyään vanhustenhoitokoti. Minä en saanut lippuja ja söin pihalla mansikoita. Siitä kulki Johannesta ja kumppaneita jossain ihme merirosvopuvuissa ohi. Sitten siinä oli alkamassa semmoinen joku joukkokohtaus ja pihalle tuli varmaan viisikymmentä tyyppiä ja ne riisuutu kaikki alasti ja sitten ne meni sinne lavalle.

Olin äsken sanomassa, että hitto kun tuo Elina kirjottaa niin pitkiä viestejä, mutta enpä taida sanoa mitään. Eipä tässä muuta kuin että mege on back in the busyness ja björn&borg. Ja kerrottakoon vielä se, että kohuttu ohjaajakaksikko Putkonen&Tolonen on suunnittelemassa Rakkauden näyttämölle Pekka ja pätkä -esitystä, pääosissa ehkä Elias Keränen ja Pekka "Peki" Moilanen.

Terveisin Tolosen Ilkka