hellää provokaatiota

Provokaatio käsitetään aina (tai sitten minä vain miellän sen) negatiiviseksi ilmiöksi. Jumalan Teatteria ja kissantappovideoita sun muita voi helposti ja sumeilematta sanoa provokaatioksi, mitä ne eittämättä suurissa määrin ovat, mutta olen ruvennut aprikoimaan nyt viime aikoina, onko olemassa "positiivista provokaatiota" ja jos on, niin minkälaista. Ja onko em. tapauksissa jotain hellän provokaation vivahdetta? Vai meneekö groteskiksi etsiä edes jotain hellää niistä.

Katselinpa vähän matkaa eilen illalla telkkarista tullutta Rakkautta ja Anarkiaa -leffaa "Pane mua". Ihan kamala leffa, surkeasti toteutettu, kehno juoni ja kaikenkaikkiaan kömpelösti tehty. Se, mikä teki leffasta kuitenkin joissain määrin mielenkiintoisen, oli silmitön provosointi. Kuvottavat lähikuvat raiskauksesta, päähenkilöiden silmitön viha ja naisen esineellistäminen ja kaikki kikkelit jotka ohjailivat miehiä saivat minut, uskokaa tai älkää, provosoituneeksi. Käsitin, että tällä elokuvalla ei ollut muuta taiteellista ansiota kuin provosointi. Ja tämä provokaatio oli nimenoman puettu negatiiviseen asuun, silmittömään väkivaltaan ja vastareaktioiden syntymiseen luottaen. Sinänsä mielenkiintoista, mutta herätti kysymyksen, onko ylipäänsä mahdollista saada yhtä tehokkaasti mesitsiä perille hellemmän provokaation keinoin. Positiivisen kautta? Riippuu varmasti pitkälti konteksteista ja metodeista, mutta pohtimisen arvoinen seikka.

Kyllähän mitä tahansa voi tulkita provokaatioksi. Esimerkiksi Kummituseläimet voidaan lukea provokaatioksi, Amnestyn toiminta tulkita provokaatioksi, globalisoitumisen ja sen vastustamisen provokaatioksi. Näin voi tulkita. Olisiko näistä jostain ainesta hellään provokaatioon? Kummituseläimet provosoivat kohti yhteisöllisyyttä ja rakkautta. Ne herättävät aina minussa positiivisia tuntemuksia. "Oi kun söpöjä", "Pitääpä rapsuttaa", "Voi kun tuo eliaskummitus tuolla katsoo minua niin viattomasti". MUTTA, tämä ei herätä vastareaktiota. Ei inhoa, ei pelkoa. Provokaation yksi muodoista on myös myötäreaktio ja myös hyvin voimakas sellainen. Tottakai, yhteisöllisyyttä kaikille ja rakkautta myös! Tämä on mielestäni yhtä painava mesitsi kuin inhon kautta provosointi. Perimmäinen kysymys tähän johdannaiseen lieneekin, täytyykö provokaation lietsoa nimenomaan vastareaktiota? Pitäisikö provokaatiota yleensäkään eritellä tai tulkita? Kahvikuppi ja kahvirannut pöydällä voi yhtä hyvin olla pitkälle harkittu provokaatio kuin mikä tahansa, mutta tarvitseeko se vastavoimaa? Provolla on aina joku kohde ja maali eli vastavoima on, mutta missä muodossa sen saisi välitetyksi? Aaah, pää hajoaa.

Tällä hetkellä olen kriisissä ja ahdistaa ihan helvetisti kaikki teatteriin vähänkään liittyvä seikka. Tämä viha-rakkaussuhde taiteeseen on vittumaista ja tympeää, eikä minulla ole harmaintakaan hajua omista intrigioistani ja pyrkimyksistäni. Miksi tehdä taidetta, jos en edes tiedä mitä sillä olisin edes sanomassa? Provosoin itseäni päivittäin tällä kysymyksellä ja minua tympäisee oma provoni. Miksi minä haluan esimerkiksi esiintyä ja näytellä kun en keksi sille mitään syvempää merkitystä kuin oman egoni kiillottamisen? Miksi tykkään taidehiippailuista enemmän kuin kunnon farsseista? Miksi en anna farssille mahdollisuutta? Miksi en anna Vihiselle tilaisuutta? Miksi en tykännyt "Vuonna 85" -manserockmusikaalista? Ja miksi, miksi, miksi minä haluan kouluttautua tälle alalle, jos olen jatkuvasti epävarma omasta "taiteilijuudestani"? Enkä minä sillekään ole keksinyt muuta syytä kuin statuksen. Haluan sen tietyn taiteilijan statusarvon. Mitä minä sitten sillä statusarvolla teen? Myisin itseäni? Antaisin työnantajille kuvan että olen hyvä tyyppi kun minulla on tämä ja tämä status ja nämä ja nämä meriitit. Pää hajoaa taas.

Jos minusta joskus tulisi jonkinnäköinen teatterintekijä, haluaisin tehdä taiteelliseksi testamentikseni akkatrilogian jonnekin kesäteatteriin kolmena vuonna putkeen. Siihen kuuluisivat iättömät teatteriklassikot: "Akkaralli", "Akat asialla" ja "Akat pyykillä". Minä luulen että siinä olisi elämäni tarkoitukselle ainakin jonkinnäköinen siemen.

Tsemppiä ja haleja ja hellää provoa Mikkeliin!!!
-jonne-