helmikuun ensimmäinen ja seitsemäs

No niin, tästä se taas lähtee. Ohjaaja ei ole kahdessa viikossa muuttunut, vaikka suunnitelmat käyvätkin metamorfoosiaan hiljalleen. Huolekkuuden ja luottamuksen kanssa tasapainoilu jatkuu.

Eilen tuntui hyvältä nähdä ja ymmärtää, ettei kakkosen teksti sellaisenaan toimi, että siitä puuttuu monia tasoja, ihmisten, porukkamme tuntua ja hajua. Ehkä tiettyä rajuuttakin. Mutta odotan innolla että pääsemme haistelemaan, kokeilemaan, tutkimaan tätä uutta maastoamme, omia tuntemuksiamme teatterista, politiikasta, maapallojen, oravien ja kyynikoiden pelastamisprojekteista. Jos tämä on syntyäkseen, se syntyy meidän välillämme ja leviää sieltä käsin.

Prosessi, matka tämän näytöksen kanssa on kestollisesti huomattavan paljon lyhyempi kuin ykkösen. Kenties juuri sen takia syksyn ja alkutalven opeista on otettava nk. vaari, ammennettava myös siitä, mitä olemme jo oppineet, löytäneet, sisäistäneet.

Kuukaudessa pitäisi päästä läpimenojen makuun. Maaliskuu on Tunne-projektin, kirjoitusten ja muiden ensi-iltojen takia niin rikkonainen.

Voimalla ja syrämen herkkyyellä iltaa ja iltoja päin, toverit!

"Luulen että kuulen tuulen joka väittää et jos maltan elämältä kaiken kaiken mitä tarvitsen sen varmasti myös saan.."

eino