ylpiä ja tyytyväinen

Minä olen myös tyytyväinen. Elinaan erotuksena ehkä se, että sekä ohjaajana että katsojana. Ei niin että juttu olisi likimainkaan valmis, mutta läpärit osoittivat, että oikealla suunnalla ollaan ja viritys toimii hienosti. Yksittäiset kohtaukset (Brecht, Jumalan teatteri, surrealismi, 60-luku, ainakin) kaipaavat kyllä vielä hiomista ja muutoksia, samoin kohtausjärjestys pientä muokkausta. Joitain pitkiä tekstiosuuksia tulen myös lyhentämään, turhia krumeluureja. Mutta tästä on hyvä jatkaa kakkosta kohti.

Tuo idea Artaud-tanssin "nauttimisesta" tuntui hyvältä. 60-lukukohtauksen ongelmaksi katson osittain sen sijainnin esityksessä - väärä kohta pitkittää pitkää pätkää entisestään. Ja juu, voisihan siihen alkuun vielä jotain aivojentyhjennystarkkuutta hamuilla. Mutta älä Elina turhan ankara ole itsellesi, tansseilla on tässä iso osansa ja niin sen pitää ollakin.

Erityisen iloinen ja ylpeä olen ja olin eilen siitä, että juttu alkaa haista ryhmältämme, siellä alkaa olla sitä tekemisen meininkiä ja yhteistä voimaa yllin kyllin, ja se lupaa paljon kevättä silmällä pitäen.

Mutta nyt pari päivää iisisti, pistäytyminen Helsingissä ja sitten kakkosen äärelle.

Voimia, lepoa ja vointeja, toverit.

eino