Haivenia tulevasta

Tänään on vahva olo esityksestämme. Sen tärkeydestä ja suunnasta. Luulen, että kakkosnäytös tietyllä tapaa manifestoituu. Siitä tulee puolustuspuhe (vaikka puhetta sinänsä tullee vähänlaisesti). Puolustuspuhe nimenomaan siinä mielessä, että tarkoitus on puhua ennen kaikkea joidenkin asioiden puolesta kuin joitakin vastaan. Tämä vaatii tietyllä tapaa esityksemme ja projektimme yhä selkeämpää politisoimista.

Panttaan vielä kirjoitustyöhön rupeamista siksikin, että ykkösen virheet on korjattava alta. Tehtävä niihin ne tarvittavat muutokset, jotta tietää, mistä kakkonen lähtee liikkeelle. Mutta suhina ja suunnittelu kakkosen suhteen tässä päässä on jo kovaa vauhtia käynnissä. Olen innostunut, ja se lupaa hyvää.

Ykköselle tullaan tekemään muutoksia moneen kohtaan, mutta enimmäkseen viilausmielessä. Brechtistä pitää saada voimallisempi. Luulen, että saksa toimii, jos mesitsi tulee sellaisella tanakkuudella, että asian (Kainuu) puolesta oikeasti halutaan taistella ja puhua. Sekä siihen että surrealismiin kaavailen myös podestoilla olevan porukan mukaan ottamista. Ja ylipäätään yhteisen tekemisen konkreettista lisäämistä entisestään. Jumalan Teatteriin tulee vähän lisää tekstiä ja ronskimpi ote. Ilkan tekstiä näillä näkymin jaetaan, ja siitä tehdään esittävämpää. Artaud-tanssissa Aj:lle pitää saada liikkumisesta nauttiva ja voimallinen ote. Niin että siinä oikeasti purkautuu jotain, ja mitä hurjemmalla intensiteetillä, sitä parempi. 60-lukua hinkataan siihen suuntaan, että sen aiheeksi nostetaan selkeästi Lapualaisooppera, eikä epämääräinen aikakausi kaikkine tapahtumineen. Elementit pysyvät siinä samoina, mutta pikku muutoksia tulee niin tanssiin, lauluun kuin tekstiinkin. Lisäksi 60-luvun ja Pasolinin paikat kohtausjärjestyksessä ovat mietinnässä. Niihin tullee myös puvustuksellisia muutoksia. Genet´n tilanne on vielä kokonaan auki.

Yksityiskohtiin palaan myöhemmin.

Eino