lauantaina, huhtikuuta 15, 2006

Sonjalta

Hei Eino
JA kiitos vielä hienosta hetkestä ja kokemuksesta. Tuli valtavasti ajatuksia esityksen aikana jotka hyvällä tavalla tulivat ja menivät. Ei ollut painetta keksiä pyörää esityksen aikana eikä sen jälkeenkään mutta ajatukset kyllä juoksivat ja tunteet laukkasivat.

Alkupuolisko oli kovin viihdyttävä ja tuli paljon myös faktaa joka oli itselle uutta, valaisevaa ja informatiivista. Koko esityksen ydin minulle oli esiintyjien aukinaisuus rehellisyys ja hetken kunnioittaminen. Se lämpö ja rakkaus mikä asui toisen puoliskon ihmisten kohtaamisessa on todella harvinaista herkkua koettavaksi tänä päivänä. Puhuin Annelin ja Eskon kanssa esityksen jälkeen siitä kuinka harvinaista nykyään on se että todella tuntee toisen ihmisen. Harvoin pysähdytään tai jaksetaan oikeasti kysyä toiselta mitä oikeasti kuuluu, miten toinen todella voi. Tai katsoo pienen hetken toisen lapsuuden kuvaa ja kokee hienon intiimin hetken tuon toisen ihmisen kanssa ja näkee suoraan syvälle toisen haavoittuvaan henkilökohtaiseen pintakerrokseen.

Henkilökohtaisesti sain esityksestä valtavasti lämpöä ja energiaa joka paransi varmasti paremmin kuin tuhat antibioottikuuria. Esityksen ensimmäinen puolisko sai minut heräämään myös omaan surullisuuteeni. Osallistumattomuuteeni ja kyvyttömyyteeni. Miten vähän on tehnytkään Generaattorin hyväksi tänä aikana ja varsinkaan nyt kun lopettamispäätös tuli. Itse lukeutuu tuohon saamattomien ja vastuuta väistävien vätysten joukkoon joka ei ota vastuuta ja uskalla aukaista ääntään tärkeän asian puolesta.

Miten hienoa työtä sinä ja ylipäätään Gene on tehnytkään. Mikä vaikutus sillä on ollut näiden kauniiden ja ajattelevien nuorten itsetuntoon. Miksi sellainen halutaan haudata. Siksikö ettei kukaan enää ajattelisi ainakaan ääneen, että kaikessa hiljaisuudessa voitaisiin kuopata tämä kaupunki kauniiksi muistoksi ja sanhelinäksi kulttuuripuheiden joukossa. Pidin myös ykköspuoliskon lopusta jossa ladeltiin rumemmat faktat pöytään.

Yritän sisuttaa itseni kirjoittamaan jotakin järkevää asiasta Kainariin ja yritän keksiä keinon millä voisi vaikuttaa Generaattorin olemassaoloon päättäjien kautta. Tosin en usko että minulla on mitenkään suurta painoarvoa, mutta pienistä puroista koostuu isompi virta.

Kaikki tämä tuntuu kovin turhalta sanahelinältä. Kiitollista että sain tämän mahdollisuuden jakaa hetken noiden lämpimien ihmisten kanssa.

AAaa vielä semmoinen iso oivallus jonka haluan jakaa. Pidempään ollut minulla pinnassa epäröinti ja kyseenalaistus tätä työtä kohtaan. Onko tässä mitään mieltä ja olenko itse ihan kuusessa ja todella väärällä alalla. Tänään oivalsin sen mitä aion ryhtyä opiskelemaan ja se on kuuntelemisen ja hiljentymisen taito. Siinäpä työkenttää loppuelämäksi.

Kiitos kiitos ja kiitos. Välitäthän terveiset mahtavalle ja taitavalle työryhmällle.
Halaus
Sonja