Hyviä uutisia!

Sevastopol on vallattu, Wrangel on ajettu mereen, kädessäni ei ole hermovaurioita, eikä ilmeisesti jännetulehdustakaan.

Ilmeisesti kyse on siitä, että lihas on kasvanut, ja kalvo lihaksen ympärillä ei, mistä aiheutuu penikkataudiksi kutsuttu ilmiö. Käsi ei ole kunnossa, mutta ilmeisesti venyttely ja harjoittelu (!!!) tekisi hyvää.

Siistiä jutussa on se, että olen saanut jo kaksi väärää diagnoosia ja syönyt yli kuukauden tulehduskipulääkkeitä, vaikka tulehdusta ei ole. Lisäksi olen pitänyt rannetukea ja sidettä, jotta käsi pysyisi paikallaan ja paraneminen nopeutuisi, vaikka kättä olisi pitänyt nimenomaan venytellä.

Lystille tuli hinnaksi noin kuusisataa euroa, kuukausi parasta harjoitteluaikaa pääsykokeiden alla, poissaolo yksistä pääsykokeista ja paljon pahaa mieltä.

Nyt taidan ruveta hiljalleen taas vähän naputtelemaan, kun perjantaina olisi tutkinto, jonka ilmeisesti näillä näkymin pystyn siis suorittamaan.


Aamulla taas hymyilytti lehteä lukiessa. Neljä esityksemme synnyttämää juttua, olihan yläkertakin sitä tavallaan. Keskusteluun soisi molemmin puolin tulevan hieman lisää malttia. Nimenomaan malttia lukea, kuunnella ja ymmärtää toisten sanomisia. Väärinymmärryksiä, kärjistämistä ja kärjistyksistä nokkiinsa ottamista on ilmassa.

Hienolta tuntuu se, että meitä on aika vaikea enää hiljentää. Asioistamme syntyy keskustelua.

Ilkka