Ei mittään

Luettuani tuon Saran jutun, rohkaistuin itsekin kirjoittamaan asioistani. Mä olen vähän samoilla fiiliksillä ollut loppukesästä ja alkusyksystä asti. Seinäjoen viikko oli jonkinlainen tribuutti menneille, komea päätös yhdelle aikakaudelle, joka oli varmasti jokaiselle työryhmän jäsenelle merkittävä.

Koulua on ollut jo kuukausi, enkä ole saanut ryhdytyksi oikein mihinkään. Yksittäisiä pikku tehtäviä ja kirjoitteluprojeteja annetaan kuin liukuhihnalta, mutta ei niihin oikein saa otetta. Ei jaksaisi ryhtyä, kun tuntuvat niin joutavilta. (esimerkiksi kotiseutuesitelmä, 7 liuskaa ja 40 min suullinen esitys...:)

Vaikka tuonne genelle onkin aina mukava poiketa ja jotain näppäillä, ei oikein mitään kunnollista pysty virittelemään kun ei ole muita ihmisiä. Missä ne kaikki oikein luuraa? -Ai niin, ympäri suomea yksi Helsingissä, toinen Tampereella, joku Porissa, kotona, lähihoitajakoulussa, Paltamossa, prikaatilla ja ties missä.

-Älkää jättäkö!

-aj