Parahin Ilé,

kiitos kirjoituksestasi, siinä oli sitä jotakin, hymiö. Minä ajattelen asiasta jotakuinkin näin:

kun istun teatterin hallituksessa (eli siis teatterin rahakirstun päällä), minun on ajateltava ja toimittava siten, että homma pyörii ja talous rullaa. Homma ei nimittäin pyöri jos talous ei rullaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esityksiä tehtäisiin täällä Talouden Kohentamiseksi.

Jos taas teen taidetta ja olen ohjaaja, pyrin ajattelemaan rahaa niin vähän kuin mahdollista, mutta joudun kyllä kuuntelemaan tuottavan tahon raamit taiteelleni. Jos nämä raamit ovat tarpeeksi ikävät tai moraalisesti arveluttavat, en tee taidetta.

Kun ohjaan pekkatöpöhäntää jonka pitäisi tuottaa, en ajattele rahaa vaan sitä, mistä löydän itseäni kiinnostavan kulman jutulle. Jos en tätä kulmaa löydä, en tee esitystä. En voi kuvitella tilannetta, jossa tekisin esityksen vain jotta joku saisi siitä rahaa. Esitysten tekeminen on sivumennen sanoen tähän mielestäni surkea bisnes. Kun taas istun palaverissa, jossa pohditaan töpiksen budjettia, puhun kyllä mielelläni rahasta, koska siitä on parempi puhua ettei käy hullusti.

Jakomielitautista roolienvaihtoa? Kyllä, mutta muutakin.

Kesäteatteria ei täällä tehdä rahan takia, vaikka siitä kovasti puhutaankin. Oikeasti: Töpöhännässä mukana olleista yksikään ei tehnyt sitä juttua rahan takia. Tuotannollisen ajattelun osuus siitä on kuitenkin huomattavissa määrin suurempi kuin vaikkapa Paskassa, koska budjettikin on suurempi. Siinä on siis suurempi vaara tehdä persnettoa. Persneton ajatteleminen on siksi tärkeää, että jos emme sitä ajattele, joudumme tässä touhussa kaivamaan rahat omista taskuistamme, ja siellähän ei tunnetusti rahaa ole. Lisäksi on totta, että kesäteatterin tuotoilla pystyy tekemään proggiksen tai pari talvella. Se on mukavaa ja siitä saa minusta iloita: hei, me pystymme palkkaamaan meille vetäjän vähäksi aikaa! Tai ostamaan uuden äänipöydän! Siis: kehittämään toimintaamme! Puhumattakaan siitä, että väkeä on käynyt. Siitä saa ja on syytäkin iloita, koska esityksiä nyt vain on kivempi esittää kun siellä on enemmän kuin kaksi ihmistä lehtereillä.

Ja toisaalta: nämä proggikset tehtäisiin kyllä ilmankin sitä rahaa. Köyhemmin, mutta kuitenkin.

Kun kritisoin rikkaan laitosteatterin ohjelmistopolitiikkaa, kritisoin ehkä ennen kaikkea sitä, että vaikka siellä on jo valmiiksi sitä rahaa, sillä silti tähdätään siihen rahan tekemiseen, ensisijaisesti. Tämä on mielestäni käsittämätöntä. Siis: siellä olisi taloudellisesti edellytyksiä tehdä aivan huikeita juttuja, mutta ne eivät silti tämän ihmeellisen taloudellisen kurjimuskierteensä takia niin toimi. Tätä en ymmärrä. Joku sanoo tietysti tähän, että lipputulojen on katettava iso osa budjetista ja sitä rataa. Paskanmarjat: Kajaanin teatterin lipputulojen osuus vuosibudjetista on muistaakseni 6%. Se on talouden kannalta lähestulkoon se ja sama, istuuko niissä esityksissä 100 vai 200 ihmistä. Kristianin kausi on myös hyvä esimerkki siitä, että löytää se väki sinne muutenkin kuin musikaaleja mutustelemaan.

Laitosteattereiden ongelma on paitsi rakenteissa, myös siinä, että tämä kaikkivoipa taloudellinen ajattelu on syövyttänyt niiden siellä työskentelevien ihmisten taiteellisen ajattelun. Niistä on oikeasti tullut suojatyöpaikkoja, joissa poissaolollaan loistaa nimenomaan taide.

Minua mietityttää hyvin paljon, voinko koskaan tehdä töitä noissa rakenteissa. En tiedä, en tosiaan tiedä.

Markkinavoimista riippumattomia yhteisöjä ei käytännössä juuri ole. En voi sanoa että mekään olisimme sellainen, siis sen enempää kukaan meistä yksilöinä kuin yhteisönäkään. Niitä vastaan taisteleminen on aikamoista matsia tuulimyllyjä vastaan, mutta silti: mitä enemmän tätä meuhkaamista tapahtuu, sen parempi. Jokin liikahtaa jossakin, varmasti. Subjektiivisissa kokemuksissa mutta ehkä ympäröivissä koneistoissakin.

"Raha ei ratkaise" tarkoittaa minulle tiivistetysti seuraavia asioita: 1) taiteellisen toimintani motiivi ei voi koskaan olla yksistään raha. voin tehdä esityksiä joista en saa rahaa mutta en voi tehdä esityksiä joiden motiivina olisi raha. 2) en suostu tekemään töitä ympäristössä, jonka filosofia on bisnesmaailman filosofia. 3) en suostu tekemään kaupallisia hankkeita enkä edistämään kaupallisen maailman tavoitteita taiteellisella (tai muullakaan) työlläni. 4) olen mieluummin työtön ja rahaton kellaribändiproggiksien tekijä kuin käyn kerran vuodessa "huorissa" tienaamassa elantoni. 5) lause on myös elämää ja taiteellista työtä ohjaava filosofinen periaate tyyliin: raha ei ratkaise = joo tarjoan sinulle kaljan kun olet tänään köyhä tai raha ei ratkaise = ennemmin köyhä maailmanparantaja kuin asuntolainahelvetissä yökkäävä ferrarijuppi

eino