Minulla on kurkkukipu, joka tekee syömisestä erittäin kivuliasta ja nukkumisesta vaikeaa. Kuumalla juomalla sen saa joskus turrutettua hetkeksi, mutta ei aina. Lääkäri määräsi särkylääkettä, mutta en oikein tiedä auttaako. Kurkkuun sattuu silti, mutta olo on ihan mystinen, voi olla ruuan vähyyskin ja unen.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, kun me kritisoimme teatterin kaupallisuutta. Tai siis sitä, että kansa hurraa ja kassa laulaa. Ja ainakin minä koin sen ehkä Paskan tärkeimpänä teesinä, että meille raha ei ole tärkeää. Olin jopa jotenkin ylpeä siitä, että tämä toiminta ei perustu rahaan. Koin sen täysin markkinavapaaksi vyöhykkeeksi, käyttääkseni nyt tällaista hevonpaskabisneskieltä. Sitten tässä ihan muutama viikko sitten minua alkoi vaivaamaan hirveästi se, että jos muualla raha on paha, niin miksi on niin hieno asia, että kesäteatteri tuotti ehkä miljoona euroa? Siis että teatterin talouden hyvinvointi on suorastaan kirosana kaikkialla, paitsi meillä. Huomasin tämän, kun puhuin isäni kanssa ihan ohimennen kesäteatteriesityksestä, ja mainitsin, että se oli taloudellinen menestys. Ja kun muka koko edellisen talven olin niin ylpeä siitä, että raha se ei ratkaise täällä päin. Hävettää aika vitusti olla tämmöinen kaksinaismoralisti. Käsi ylös kenen mielestä raha ei ratkaise? Ja käsi ylös kenen mielestä Töpöhännän merkittävin vaikutus oli se, että harrastajateatterin taloudellinen tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä (ja tottakai se käytännössä mahdollisti/helpotti toiminnan jatkumista)? Sehän oli hittimusikaali, niin ei vaan oikein saa sanoa ääneen, koska se ei ole oikein uskottavaa tällaisessa markkinavoimista riippumattomassa ryhmässä.

Tämä asia vaivaa minua aika paljon. Tietenkään Töpöhäntää ei tehty rahastusmielessä tai ainakaan en jaksa siihen uskoa, mutta kyllähän siitä hallituksessa puhuttiin, että nyt pitäisi sitten rahaa tulla. Eiköhän Sound of Musicia tehdessäkin ole mietitty, että minkä verran jutun pitäisi tuottaa. Ja sitten kun me istuskeltiin Seinäjoella teatterin aulassa halveksien esitteitä, jotka kertoi että katsomot on ollut täysiä, ei tullut kovinkaan monella mieleen, että hetkinen, niinhän ne oli kesäteatterissakin. Systeemi laitosteattereissa ja harrastajateattereissa on toki erilainen, ja kai se on niin, että rahaa pitää tehdä, koska se mahdollistaa toiminnan jatkumisen, mutta minä haluaisin tietää mikä on se ero joka tekee meidän toiminnasta jalompaa kuin siitä pyllistelystä ja perseentarjoamisesta ns. asiakkaille. Siis syy ja perustelu on nyt varmaan se, että yhdistyksen taloudelle oli elintärkeää, että esitys tuottaa, ja ymmärrän sen, mutta ainakin minun teatterianarkismiltani putosi pohja hoksattuani tämän. Minä kun en itse ollut tekemässä töpöhäntää, niin en voi sanoa omakohtaisesti, mutta miten ne teistä töpöhännistä, jotka seisovat "raha ei ratkaise"-lauseen takana, kokevat asian.

Pistän tämän kirjoituksen mielummin tänne kuin tuonne vieraskirjaan, joka on sellainen haaskalintuchat, että siellä tulisi vain sitä samaa anonyymiä huutelua kuin yleensäkin, enkä ole siitä niin kiinnostunut, koska tiedän kyllä Veron Maksajien ja Isänmaan Puollustajien mielipiteet.

Ilkka