älkäämme olko niin ankaria itsellemme

olin melkein unohtanut miten tänne bloggeriin kirjoitetaan. muutamassa kuukaudessa ehtii unohtaa yhtä jos toista nippelitietoa. eilinen täpäkkä ilta osoitti että pikkasen oli tekstiäkin hukassa, vaikkakaan minulla ei juuri muutoksia olekaan.

kaiken kaikkiaan juttu on hyvässä kuosissa, minun mielestä ainakin. myönnettäköön ettei kaikenlainen lattialla ähkiminen tuottanut suurta hurmiota minullekaan, muttei sen eilen tarvinnutkaan. huomenna sen tarvitsee. ja perjantaina. kun on salin täydeltä väkeä, sitä ähkii vaikka kuinka ja miten ja miten kauan tahansa. eikö?

ja tämä pikkuinen kutina masun pohjalla tuntuu ihanalta. että taas päräytetään ja vieläpä ihan uudessa ympäristössäkin. tänä aamuna olin ihan poikki, mutta kun tietää että loppuviikosta aherrus palkitaan sitä jaksaa vaikka mitä.

haluan uskoa että se ilo, nöyryys ja into sieltä pulpsahtaa. ihan varmasti pulpsahtaa.

s