Kakosen valtakunta

Tere, harjoittelun tiivistyminen tuntuu jo, sen verran paniikissa piti tänäkin aamuna ajaa harjoituksiin liian myöhään kotoa lähteneenä.

Kakkoselta on pudonnut jotakin pois. Sen tekeminen tänään oli niin kivaa, että arvelin, että nyt joku unohtui. Eikö tässä välissä pitänyt olla joku raskas hankala tympeä kohtaus? Ei vain ollut. Hioutumista on siis selvästi tapahtunut, ainakin minun näkökulmastani katsottuna. Tai sitten olen vain ehtinyt tottua hitaisiin liikkeisiin, tunkeileviin kontakteihin ja päättömään keholliseen, ilman tarkkoja muotoja tehtävään hökeltämiseen. Aluksi kaikki tuntui uudelta, nyt olen hieman turtunut.

Haastavuus ei ole kadonnut kuitenkaan minnekään. Pätkä valokuvista kuninkaiden kautta omiin kysymyksiin on miettimisen arvoinen tie. Siinä noita mainittuja juttuja yhdistävässä jokaisen omassa ideassa on minusta se kakkosen "kliimaksi". Sillä henkilökohtaisuuteen (ja sitä kautta poliittisuuteen??) päästään, ainakin omalla kohdallani, varmimmin juuri menneen, todellisen ja kyselemisen ja puuskuttamisen kautta. Ei niin paljon unelmoimalla. Tulevaisuusnukketeatteri on jo tavallisempaa teatteria, satua, siihen latautuu toki paljon itsestä mutta ehkä vähän hallitummin.

Hiuhiu. Tuttua juttua höpötän teille. Kiitän kuitenkin kärsivällisyydestä kaikkia, harjoituksiin ei näin isolla porukalla voi olla joka kerta osumatta paria nälkäistä vatsaa tai väsynyttä mieltä. Valitusta ei ole liiaksi kuulunut. Hiljaista on melkein huolestumiseen asti.

Elnam