Jatkotulva

Kiitos Elina virkistävistä pohdinnoista.

Minä mietin eilen iltasella, onko mahdollista, että esitystämme on harjoiteltu jossain mielessä myös liian pitkään. Väsymistä, turtumista on havaittavissa tähän mesitsitulvaan, joka ei kuitenkaan ole päivänvaloaan vielä nähnyt. Jutun veivaaminen eessuntaassun aiheuttaa siis ainakin sellaisia keloja, että sanoma, viesti, päälauseet yms. sumenevat. Ja silti sitä itse sanottavaa siellä on paljon, liiaksikin, kenties.

Sara jutteli tuossa että jutun tekeminen nimenomaan omalle itselle merkitykselliseksi ja tärkeäksi on välillä pahastikin hakusessa. Tämä sai minut miettimään esiintyjyyttä tässä, sitä mikä jutussa lopulta on lauman, mikä yksilöiden, mikä minun käsialaa. Joskus loppusyksystä tein sellaisen päätöksen hiljaa mielessäni, että tässä saa nyt näkyä minun ajatteluni ja reippaasti, että minun ei tarvitse sitä pimitellä eikä salailla, vaan antaa palaa. Päätöksessä on puolensa. Se mahdollistaa paljon, mutta tekee monet osiot esityksessä myös muille vaikeasti lähestyttäviksi. Eipä silti, ei tätä mihinkään varsinaiseen tilityksen muotoon ole koskaan kirjoitettu, vaikka siellä tietyt tahot saavatkin melkoista kyytiä. Ikävältä valinnoissa tuntuu se, että yksilöt nousevat tästä heikosti, enkä osaa oikein sanoa miksi. Koko juttu on kirjoitettu sellaiseksi, että lavalla näkyy - yksittäisistä yhden ihmisen revittelyistä, kuten Artaud-pätkästä huolimatta - koko ajan joukko, ryhmä, voimineen ja heikkouksineen. Konseptissa on siis varmasti vaikea nähdä ja tuntea oman osuutensa elintärkeyttä, ja tästä nyt osin itseäni soimaan.

Luulen, että kakkosen puuttuva aloitustekstiosuus kääntyy vielä voitoksemme. Tai ainakin - näköiseksemme, kokoiseksemme. Tykkään siitä "Samin tekstin" konkretiasta, mutta se ei ole vielä tarpeeksi "meidän". Eipä silti, ei noita ideoita tuossa muodossa ole toteutettu vielä missään Suomessa. Eikä kai muuallakaan.

Niin, jos jossakin, niin niiden lauseiden takana tai edessä tai keskellä tämän ryhmän pitäisi kaikessa hajanaisuudessaan seisoa.

Lopetanpa nyt, jatkan myöhemmin.

eino