tiistaina, maaliskuuta 14, 2006

Hykerrys

Heipä hei, minunkin on pakko hehkuttaa tänne Ristis-meiningistä. Virtaala on varmasti paras mahdollinen paikka testata härdellimme toimivuutta ja eroavuutta muista esityksistä. Minä nautin katsojana kaikesta näkemästäni siellä mutta tulin myös miettineeksi, kuinka mielelläni olin tekijänä juuri UPTT-pläjäyksessä. Siinä on ihanaa hetkessä pysyttelemisen haastetta, koska juuri mitään ei voi opetella ulkoa. Siinä ei ole päämääränä luoda tuotetta, lääkettä tai ylipäätään mitään pakettia katsojille vaan vuorovaikutusta. Siinä ei voi munata eikä tehdä nappisuoritusta.

On ihanaa tuntea olevansa tekemässä itselle armollista taidetta. Ilo-oliorumbassa ei tarvitse vakuuttaa ihmisenä (olla kohtelias, iloinen, selkeäsanainen tai mitä usein vaaditaan) vaan kun saa leikkiä jotakin muuta, voi olla arvaamattomampi, uskaliaampi ja lempeämpi kuin oikeasti. Vähäisen näyttelijäkokemukseni perusteella en tiedä, onko olo esiintymisen jälkeen aina yhtä innostunut kuin minulla oli Ristijärvellä. Tuntui kummallakin kerralla, että koko ryhmämme oli kaivanut jotakin uutta sinne lavalle, uutta myös meille itsellemme.

Ahh. Sellaista. Nähdään.-elina