Taidetta ja lukemista taiteen lomassa

En keksi yhtäkkiä mitään yhtä tylsää tekemistä kuin kokeisiin lukeminen. En haluaisi harrastaa mokomaa. Aika kiitettävästi olen siitä lukion ajan luistanut, mutta nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni - edes tämän kerran. Ehkä kuitenkin olisin mieluummin luomassa jotain ilo-olioiden kaltaista virikettä Kainuun kansalle, tai mitä ikinä ohjauksemme onkaan Ristijärvelle keksinyt.

No mutta kuten kuvasta näkyy, minun on pakko käyttää aikaani yhteiskuntaopin kanssa kinastelun ohessa myös itseni ilmaisuun. Paino sanalla pakko, niskaani hengittää neljän viiva viiden koulun ennakkotehtävät. Saa kuitenkin nähdä, kuinka moneen oppilaitokseen haluan tai oikeastaan jaksan loppujen lopuksi hakea. Yhdet tehtävät pitää palauttaa jo tämän kuun loppuun mennessä, yksille on aikaa vielä ensi-illan jälkeenkin. Muutama valmis kuva noin sadasta viidestäkymmenestä on jo taskussa, erään innoituksena toimi muuten deletoitu Genêt-kohtaus. Ja kuka vielä kehtasi väittää, ettei taiteesta mitään hyötyä olisi?

Ja ai niin, olen muuten ruvennut ratkomaan sudokuja. Varsinaisia epeleitä nuo numeropirulaiset, jää aivan koukkuun.

Tusinoittain sikiävien aktiviteettien lomassa olen onnistunut miettimään myös esitystämme. Liian usein olen painanut ajatuksiani askarruttavan seikan mieleni pohjalle, tuumannut että työstän tätä kunhan olen rauhassa kotona, ilman ympärillä vilisevää liikettä ja ääntä. Liian usein olen seikan unohtanut kotiin päästyäni ja hupsista koittaakin seuraava aamu ja päivä onkin taas yhtä liikettä iltamyöhään asti. Mutta nyt minulla on kerrankin aikaa vain miettiä. En liiku. Sen ansiosta olen vihdoin saanut päätettyä, mitä ihmettä aion tehdä rumassa näyttelyssä. Monelle kohtaus on varmasti ollut selvä alusta asti, mutta minua se on askarruttanut siitä hetkestä lähtien kun kakkosen käsikirjoituksen käsiini sain. Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Onneksi osaan luottaa siihen, että vaikka jokin kohtaus paperilla näyttäisi kuinka järjettömältä tahansa, voi se käytännössä olla mahdottoman hieno. Sanoo nimimerkki pelästyi kummituseläimiä eräänä elokuisena lauantai-iltapäivänä mutta rakastui niihin heti kun ne konkreettisesti näki.

Mietin myös sitä miten kaipaan kakkoseen vielä jotain, mutta en taida olla tunteeni kanssa yksin. Jotain, mihin ihastun. Kaipuuta kohdistuu myös ykköseen, esimerkiksi viime läpärissä poisheiteyt Jumalan teatterin lyhyet ja henkilökohtaiset teot haluaisin esityksessä nähdä. Katsojana varsinkin, kohtauksessa on niin monta pitkää tekstiä aina yhdeltä ihmiseltä, että korva alkaa puutua. Vaikka kyllä minä vielä toisaalta jaksan kuunnella loppuun asti. Erityisesti jäin kaipaamaan AJ:n lausahdusta "no nyt kun on lämmittelykierros takana". Jos se halutaan paikaltaan poistaa, saanko varastaa sen ja toistella sitä esityksen jälkeen ulko-ovella katsojien poistuessa?

Lisäksi kaipaan Kaipaavaa. Kenen mielestä se muka ei ole kaunein laulu ikinä?

Elinak.