eilen oli keskustelu

Ja täällä se toivon mukaan jatkuu. Välillä tässä touhotuksessa jää sanomiset ja jakamiset vähiin. Se näkyy pinnanalaisena ahdistuksena, kiemurointina, epäselvyyksinä, hämmennyksinä ja ties minä kaikissa treeneissä. En ole tämän jutun suhteen ihan aa-kerhon miehiäkään, mutta keskustelulle pitää tosiaan raivata tilaa ja aikaa.

Kakkonen on minusta hyvällä mallilla, siis sen suhteen mitä siellä jo on. Huolettaa toki, että kolmen kohtauksen pompsi sieltä puuttuu vielä kokonaan, eikä aikaa ole mitenkään liialti. Absurdia sinänsä, että harjoitusajan pituudesta huolimatta aina näyttää loppumetreillä tulevan valtaisa hoppu.

Se mitä minä itse sinne toiselle näytökselle haaveilen, liittyy paljolti tuon katsojakokemuksena kanssa operoimiseen, rajojen ylittelyyn, kontaktien pidemmälle viemiseen. Tuntuu siltä, että mitkään omat ideat eivät vielä riitä. Useita kohtauksia on tullut heitettyä suoraan paperikoriinkin ikään kuin riittämättöminä.

Tunnelma siellä on silti jo hieno. Aidosti hauras, hiippailematta tunnelmoiva, herkkä ja silti haastava. Pohjiin voi olla tyytyväinen jo ennen huomista koko hela hoidon läpikahluutakin.

Jatkettaan,

eino