Sanojille

Hei kaikki. Olipa hauska läpimeno. Tällä kertaa oleminen ja liikkuminen oli niin paljon luontevampaa ja hallitumpaa, että jopa minä kiinnitin huomiota enemmän tekstipuoleen, lähinnä esittämiseen.

Tuli mieleen, että mitähän te oikeasti mietitte juttua esittäessänne. Ei tuntemuksia tietenkään voi ihan täysin salata, mutta paljon jäi arvoitukseksi. Erityisesti painavien tekstien osalta luulen, että voisi olla hyvä pohtia, millaiseksi teksti tekee lausujansa olon. Pelottaako tämä juttu, tuntuuko tämä liian korkealentoiselta/ turhalta/ ahdistavalta/ monimutkaiselta, jääkö epävarma vai huojentunut olo sanomisen jälkeen. Tottakai jokainen omalla tavallaan rimpuilee muistamisen ja sisällön kertomisen kanssa, mutta minun katsojan näkökulmastani ei olisi haittaa, jos se, miltä teksti henkilökohtaisesti esittäjästään tuntuu, olisi esittäjälle itselleen tutkittua ja kirkasta. Sanoja ei tarvitse välttämättä muutella, omatkin ilmaukset samasta aiheesta voisivat tuntua yhtä hankalilta sanoa, mutta jotakin. Oloa, otetta... Ja se olo voisi saada myös näkyä.

Ooo. Kauhean yleistä huttua. Minulla ei ole alan termistö oikein hallussa, joten on vaikeaa muotoilla, mitä haluaa sanoa. Tekstien pohtimisesta on jo sataan kertaan joka paikassa puhuttukin, mutta minulle tuli se mieleen ensimmäistä kertaa läpärissä, kun tuntui, että montaa teistä painaa joku. Ei sitä minulle välittynyttä tuntemusta voi oikein perustellakaan. Ehkä se johtui jostakin uskonpuutteesta itseen tai tekstiin, lyhyeenkin, tai väsymyksestä tai ihan mistä tahansa. Se oli pikkuruisen pieni asia kokonaisuuden kannalta, karnevalistinen ote todellakin näkyi ja kuului ja oli ilahduttavaa nähdä jutun kehittyminen eteenpäin, mutta entä jos se olikin jättimäisen iso asia niiden kohdalla, jotka näyttivät välillä hitusen vaivaantuneilta?

Parhaastakin läpimenosta saa revittyä ongelmia. Olkaamme siitä huolimatta tyytyväisiä. Ei tarvi mennä hurmokseen asti poliittisen teatterin historiasta, kun onhan sitä vaan kuitenkin yritettävä pysytellä vauhdissa kiinni omien tämän hetken arkisten ilojen ja murheiden kanssa. Tämänkin tutkielman olisin voinut jättää julkaisematta, mutta ottakee se nyt vastaan vaikka osoituksena siitä, että edes yritin pureutua teidän teksteihinne enkä vain liikkeseen.
Ja mahdollisimman hyvää oloa teille, nähdään.
elnam