Järjestystä olla pittää?

Kässäriämme kieritellessä on noussut esiin muuan hämmentävä asia/ajatus. Kohtaukset voisi esittää lähes missä tahansa järjestyksessä. Olen ollut viime viikkoina epätyydyttyneessä tilassa sen puuttuvan palikan suhteen tuolta ykkösen loppupuolelta, ja ruvennut nyt miettimään, mitä tapahtuisi, jos kohtauspaketin panisi oikeasti ajallisesti sekaisin? Tämä ongelma ainakin poistuisi. Syy-yhteyksien hahmottaminen ehkä vaikeutuisi, siis jatkumon hahmottaminen jarrystä tähän päivään, mutta ei se tunnu muutenkaan tehtävältämme tässä - noudattaa jotain sellaista kummallista lineaarista meininkiä ja availla näitä suhteita. Siinä tullaan väistämättä sellaisten katsojakommenttien eteen että miksi se ja sekin ismi ja immeinen sieltä puuttui ja sen ja sen käsitteleminen oli kyllä perkeleen pinnallista jne. Sekoittamisen etu voisi olla siinä, että juttu pysyisi taatusti yllätyksellisenä - saataisiin juttuun aitoa "tässähän voi tapahtua mitä tahansa" -henkeä ja mukavaa kaoottisuutta.

En ole kuitenkaan ihan varma vielä tästä. Joka tapauksessa siellä on tekstin tasolla yhä ja edelleen kummallisia siirtymiä. Surrealismista loikataan kritisoimaan sitä, miten Virallinen Suomi on taiteilijoihinsa vuosisadan varrella (alkupuolella, tosin, lähinnä) suhtautunut ja Kainuun kanssa rakastelusta Brechtin hengessä hypätään historiallisen avantgarden varsin nykyaikaiseen muotoon puettuun katsojienrajojenkokeilunpiiriin. Ou-ou-outoutta.

Tuuminta jatkuu. Tänään tanssitaan ja kovasti!

eino