Huh Huh mikä LOPPIAINEN!!

Olipa kyllä päivää kerrakseen...
Heräsin n. 7.07 aamulla sohvasta ja puin päälleni ja lähdin linja-autoasemalle päin.
Kaikki vaikutti mukavalta ja ihmeen rauhalliselta...
Mutta se rauhallisuus alkoi tuntua jo hermostuttavalta kun huomasin että asemalla ei ollut ristinsielua!
Katsoin aikataulut ja raivostuin... "Bussit eivät kulje loppiaisena"
Mikä turha pyhäpäivä..
Päätin, että selviän tästä panikoimatta ja kunnialla. Vaihtoehdot olivat vähissä. kotiin pitäisi päästä.. vatsassa kurni.. jalat olivat väsyneet.. suihkuun on päästävä ja saatava vaihtovaatteita!!
Päätin lähteä katsomaan onko valtionrautateillä mitään toivoa suhteeni.
Minulla kannattaisi olla parempi suuntavaisto...
No, eksymisen ja haappuilemisen jälkeen saavuin pelottavan hiljaiselle asemalle.
Myyntikopit kiinni... katsoin aikatauluja.. 10.29... paltamoon... Jes!
Ei!!! se tuleekin loppiaisena klo 11.41... Perhana!
Toivo alkoi hiipua mutta paluuta ei enää ollut.
Puhelimessani oli akkua vain yhteen puheluun, tuo puhelu pitäisi käyttää tarkoin.
Päätin lähteä Eliaksen luo ja matka jatkui...
Saavuin jo melkein näännyksissä Eliaksen talon luo päätin soittaa hänelle että tulisi avaamaan oven.
Rakas ystäväni ei vastannutkaan minun puheluuni ja minulta loppui akku!!
Ei siinä muutakaan auttanut kuin koputtaa ja koputtaa ja koputtaa ja koputtaa....
"Missä helvetin horroksessa ne on!" Ajattelin.
Päätin kysyä heidän naapureiltaan että jos soittaisivat heille, että he avaisivat oven.
Naapurin isäntä kyllä kuunteli mitä sanoin. Mutta... "Mene ja koputa jollain kyllä ne herrräää:" ja hän sulki oven.
Minut valtasi jo pieni epätoivo mutta parin koputtelun jälkeen eliaksen isä avasi oven ja pääsin sisälle ja sain ladattua kännykkäni ja nauroimme koko jutulle Eliaksen kanssa ja nukuimme hänen huoneessaan kunnes minä lähdin siinä 11 aikaan kohti Paltamoa!