100 päivää ensi-iltaan

Tänään jännittää. 15 treeniä ykkösnäytöstä edessä tammikuussa ja tulosta pitäisi tulla. Painetta on, jonkin verran, täytyy myöntää. 15 treeniä tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kohtaus per päivä, vaikka harjoittelemmekin paria kolmea illassa. Mutta siihen voi suhteuttaa myös, miten vähän aikaa kullekin kohtaukselle on.

Tänään uppoudutaan Jean Genet´n maailmaan, tai käsitykseeni/käsitykseemme siitä. Kohtaus on valokuvamainen, ikään kuin yksi pysäytetty, hidastettu otto, yksinkertainen luonnos, musiikillinen piirros, fyysinen kuva, josta Genet´n maailma toivoakseni avautuu katsomoon asti.

Kuluneet päivät olen kirjoitellut. Stressiä tuottaa edelleen ne vaikeimmat palat: Jumalan teatteri ja sitä edeltävä kohtaus. On alkanut tuntua siltä, että pitää nyt vain keskittyä olemassaoleviin kohtauksiin ja takoa näitä puuttuvia sitten kun aika on oikea. Vaikka menisi huhtikuulle.

Harjoituksia on kyllä ehtinyt jo kaivatakin. Visiot esityksestä etenevät toki päätteen äärelläkin, mutta on se toista riehua tuolla salissa ja hahmotella sitä ja tätä maailmaa sinne, kuitenkin.

Myrskyä päin. Lihakset ja nivelet huutavatkin jo liikuntaa ja kimppakivan iloja.

eino