Palvottavia hetkiä

Hämmennyin kovin kun näin tutut kuvat uudessa yhteydessä. Seuraava reaktio oli, että suuni levisi mielipuoliseen hymyyn. Nyt en voi katsoa kuvia yhtään kauemmin. Olen kyllästynyt niihin ja löytänyt jo vaikka kuinka monta virhettä.

Mutta voi hyvä ihminen kun minä nautin kuvien ottamisesta! Olin jo jonkin aikaa halunnut valokuvata, mutta paskana olevan jalkani takia en voinut sitä tehdä. Kuvaaminen on äärimmäisen tyydyttävää hommaa, varsinkin jos aluksi oikean kuvakulman löytyminen tuntuu vaikealta eikä kamera millään meinaa totella, mutta kuitenkin kykenee lopulta vangitsemaan sen, mitä on jo jonkin aikaa hakenut mielessään. Minä palvon kuvia. Oikeasti.

Toinen asia mistä nautin tapahtui eilen harjoituksissa. Pääsin harjoittelemaan kanssanne Genêt-kohtausta! Oli tosi kivaa heittäytyä johonkin pitkän tauon jälkeen, vaikka se olikin toisaalta hieman vaikeaa (minulla näet soi koko ajan päässä The Sims 2:n musiikit, raastavaa). Muutenkin pidän kyseisestä kohtauksesta, tai sen ideasta oikeastaan, kaunis.

Mutta nyt loppui pelleily. Kerro meille missä puhuva laama on, ja me poltetaan sun talo poroks. (Tarkoitat tai?)

Elinak.