Oppinut jotain...

Terve vaan kaikille! Jumalan äitiä touhuillaan ja koulussa aikaa menee ja internetissä tuhlailen paljon aikaa lukeakseni uudesta harrastuksestani, WARHAMMER miniatyyreistä!!! Meikä aikoo mennä Helsinkiin syyslomaks YÖBUSSILLA! Huvittavaa minusta ainakin. Lautanenkin loppui ja Heikin Paltamon produktiossa oon ainoa poika 13 uuden tytön kanssa! Vanhojen tanssipari juttu on jo menny siihen pisteeseen, että pari ihmistä on jo ilman mun mielipidettäni menny kysymään yhtä (taas) Italialaista tanssipariksi. No, huomenna pitäis muka kysyä . Ei saakeli, on se ku ei suomesta tanssiparrieta löyvvä, mutta eipä tuo niin haitanna! Niin vakavempiin asioihin..... Katsoin äidin kanssa vanhan Macbeth videon ja siinä viimeisen kymmenen minuutin aikana ei itkua voinut enää pidätellä ja äidin kanssa halailtiin ja muisteltiin tuota..... minulle rakkainta esitystä. Muistin paskan manifestista sen lauseen sinä hetkenä... "Meidän tulee tehdä vain sellaisia teoksia, jotka saavat meidät itsemme itkemään"
Valitettavasti tällä hetkellä minulle ainoa tuollainen on ollut Macbethin rooli. Paska kuuluu yhtä tärkeään mutta erilaiseen kategoriaan (ainakin tunteiden osalta). Hyvää syksyä kaikille NÄPÖKOIRILLE ja PISULI- KISULEILLE ympäri maata ja Kainuuta!

Ei varmaan nimeä tarvtse raapustaa.....